Akaassa on viime vuosina kunnostettu muun muassa harja- ja tapettitehdaskiinteistöjä vilkkaaseen uudiskäyttöön. Viialan vaneritehtaalla puolestaan soudetaan ja huovataan voimalaitoksen piipun kanssa.
UPM vakuutti hallinto-oikeudelle, että piippu halutaan säilyttää, mutta nyt kiinteistöpamput sanovat, että piippu saatetaan sittenkin purkaa. UPM:n linja heittelehtii myös entisen tehtaan porttikopin kanssa. Ensin yhtiö haki kopille purkulupaa Akaan kaupungilta, mutta kun lupa evättiin, UPM totesi hallinto-oikeudelle, että porttikoppi onkin merkittävä ja alueen historiasta ja tuotantoprosessista kertova rakennus. Kuinka moni näitä lausuntoja UPM:llä antava on edes käynyt tehdasalueella?
Akaan kaupungin vanhoista rakennuksista keskeinen kiistakapula, Ratamestarin talo, saa ilmeisesti mädäntyä paikoilleen ajoittaisia kulttuuritempauksia lukuun ottamatta. Kaava on, ja myynti päällä, mutta myymään ei suostuta. Mieluummin kerätään miinusmerkkiset imagopisteet asema–keskusta-kävelyreitin varrelta ja annetaan kuva kyvyttömästä poliittisesta päätöksenteosta.
Onneksi kaupunki on jotain myynytkin, kuten paloaseman ja vesilaitoksen. Myös yksityiset ja yritykset tekevät keskenään kauppaa ja laittavat paikkoja kuntoon. Toijalassa ehostetaan esimerkiksi Hämeentiellä vanhaa kehräämöä, ja Hämeentien ja Kurisjärventien kulmaan suunnitellaan tuhannen neliön liiketaloa. Valtatien ja Holkerintien nurkan vanha pyöräliike saa uuden kuosin ja laajennuksen, ja herää toivottavasti henkiin suunnitelmien mukaisesti.
Akaassa koko ikänsä tai hieman lyhyemmän aikaa vaikuttaneista yrittäjistä moni jaksaa jurnuttaa, kuinka yrittäjävastainen kaupunki on. Muualta tulleet näkevät usein asian toisin. Rovaniemeltä Viialaan firmansa MarRentin pääpaikan muuttanut Marko Pekkala ylisti kaupungin ja Vasken positiivista asennetta. Lempäälästä itsensä ja toimintansa Akaaseen tuonut Jari Lehtonen jakaa ylisanoja kaupungin kaavoitukselle ja rakennustarkastukselle. Tällaiset hyvän kellon kilkuttajat kannattaa ottaa avosylin vastaan paikallisiin yrittäjäyhteisöihin ja lyödä tyhjän valittajille luu kurkkuun, vaikka kavereita oltaisiinkin.
Tolkkua nuokulle
Kun Viialan nuorisotilat remontoitiin vanhaan kirjastoon entisen kunnantalon toiseen kerrokseen, piti MLL:n perhekahvilan päästä niihin aamupäiväkäyttäjäksi. Vaikka asiasta oli Akaan kaupungin ja yhdistyksen välillä sovittu, silloinen nuorisosihteeri torppasi aikeet. Nuokulle ei kakaroita pottineen tuoda. Piste.
Yhden hengen mielipide vaiensi silloin muut virkamiehet ja poliitikot. Mieluummin pidettiin upouusia tiloja tyhjillään. Toivottavasti katseet ja ajattelu ovat tänä päivänä avarampia, ja kaupungin tiloja käytetään mahdollisimman aktiivisesti ja monipuolisesti. Ja ennen kaikkea niin, että kolmas sektori saa tehdä sitä ennaltaehkäisevää ja sosiaalistavaa työtään uusien ja vanhojen akaalaisten parissa, mihin kaupungin resurssit eivät riitä.
