Lauantaina 30. elokuuta Akaan Hunajahulinoilla esiintyvä Jukka Ässä on Toijalasta lähtöisin olevan Jukka Salmisen kaksi suomenkielistä levyä tehnyt pop-yhtye. Laulaja-kitaristi-keulahahmon ja biisien tekijän nimeä kantavassa kombinaatiossa on hiljattain tapahtunut pieniä muutoksia, kun velipoika TommiSalminen siirtyi kosketinten takaa rumpupallille. Koskettimiin värvättiin helsinkiläinen Ville Kyttälä, kitaristina jatkaa Ville Wacklin ja bassossa Tommy Fast.
Mitäs tässä? -levyn jälkeen Salminen kertoi Akaan Seudussakin, että siirtymä ensimmäisen kotimaisen käyttöön Tigerbombs-vuosien ja kahden englanninkielisen soololevyn jälkeen ei ollut helppoa. Diibadaaban laskettelu ei enää onnistu, mutta ei tarvitsekaan. Tänä vuonna ilmestyi kakkosalbumi Ihmisten jälkeen, ja nyt ajatukset ovat jo kolmannessa kokopitkässä. Itsevarmuus on löytynyt.
– Nyt on saanut selvennettyä sen, mitä haluaa laulaa. On oppinut sanomaan asiat rohkeasti suoraan. Jos treenivaiheessa tuntuu, että voiko näin sanoa, se pitää ehdottomasti tehdä. Silloin se voi kiinnostaa kuulijaakin enemmän, Salminen sanoo.
Kitaristi Wacklinista on myös kehittynyt lyristille hyvä sparraaja.
– Ville piiskaa ja ottaa myös vastuuta teksteistä. Hän sanoo, että skarppaa tossa, ja laita tuohon joku konkreettisempi juttu, Salminen kiittelee.
Muutenkin muusikkopooli on kuosissa, ja haastattelua edeltäneen viikonlopun keikka oli jälleen kerran yhtyeen paras.
– Tämä orkesteri on jo ihan uomissaan. Nyt vaan tehdään mahdollisimman paljon musiikkia.
Kun ihminen kuolee sukupuuttoon
Vaikka Jukka Ässän kappaleiden yleispohjavire ei ole kovinkaan synkkä, kasvoi Ihmisten jälkeen -levy syvällisestä siemenestä.
– Kantava teema oli perinnön jättäminen ja se, mitä jäljelle jää, kun ihminen kuolee sukupuuttoon. Levyn kansien diaraamoissa kuvataan luontoa ilman ihmistä. Sitä siinä pohdiskellaan, Jukka Salminen sanoo.
Salmisen biisintekotahti on pari per kuukausi, mikä mahdollistaa julkaisurintamalla kutakuinkin levy vuodessa -rytmin. iTunes- ja Spotify-aikanakin yhtenäinen albumi on se, mihin mies tähtää.
– Kokonaisuus edellä mennään. Niin on itselle mielekkäintä ajatella, vaikka en tiedä onko siinä nykyisin mitään järkeä. Haluan kuitenkin jättää jälkeeni koherentin kokonaisuuden, jossa ei mennä ihan doom-metallista rakkauslauluihin.
Jukka Ässä harjoittelee Toijalassa, ja tulevaa levyä varten järjestettävä treenileiriviikonloppu on tarkoitus viettää Vainionlahden leirikeskuksen tyyppisessä paikassa.
– Jossain maaseudulla, missä voi soittaa vuorokaudet läpeensä, jos inspiraatio iskee keskellä yötä, Salminen perustelee.
Enemmän keikkoja ilmaistapahtumiin
Jukka Salminen ansaitsee edelleen Leipänsä valokuvaustöistä freelancerina ja yrittäjänä. Musiikilla elää harva.
– Radiosoitosta tulee jotain, jos on tullakseen. Vain Popeda, Yö ja Apulanta voivat kiertää ympäri vuoden missä vaan. Coverbändillä voi tietysti vetää humppaa ja dirlandaata, eikä siinä mitään. Se on hyvä ammatti, jos tykkää.
Salminen esiintyisi bändeineen mieluusti enemmän ilmaistapahtumissa kuin jännittäisi, moniko mahtaa tulla arki-iltana katsomaan Jukka Ässää Tavastialle 12 euron lipulla.
– Meidän pitäisi soittaa juuri tällaisissa Hunajahulinoissa, missä kynnys nähdä bändi on nolla. Tämä on kuitenkin ihan hyvää musaa eikä mikään sisäänlämpiävä rock-show. Ja samalla voi ostaa metrilakua. Kun tällaisissa ilmaistapahtumissa vielä pienpanimot saisivat myydä olutta eikä olisi mitään kaljakarsinaa, niin kaikilla olisi kivaa, Salminen tietää.
