Näkymän kuraattori, taiteen tohtori Mika Karhun Vuosisadan rakkaus 2006–2013 -videoteos pyörii non-stoppina vielä loppuviikon ajan junanlähettäjän talon hylätyssä huoneessa Toijalassa. Huoneessa soi Johann Sebastian Bachin soolosellosonaatti. Musiikki, jota pidetään yhtenä maailman hienoimmista sävellyksistä, edustaa sijoituspaikaksi valitun talon tavoin ihmisten kykyä rakentaa rauhanomaisia ja hienoja asioita. Taustalla vilahtelevat kuvat 1900-luvun tapahtumista kuten Vietnamin sodasta, Berliinin muurista, Hitleristä, Neuvostoliiton hajoamisesta ja Hi-viruksesta. Videon etualalla sokea mies hyppii holtittomasti ja taukoamatta ylös ja alas. (Mies on näyttelijä, jonka piilolaseista saa vaikutelman näkövammaisuudesta.)
– Teokseni kysyy, miten pysyä järjissään maailmassa, jossa ihmisten kyky rakentaa ja tuhota käyvät jatkuvaa dialogia keskenään. Tämä jännite on meidän kulttuurissamme koko ajan läsnä, Mika Karhu huokaa hylätyssä talossa.
Paraikaa Akaassa ja Berliinissä esillä oleva videoteos käsittelee vuonna 1969 Joensuussa syntyneen taiteilijan kollektiivista kasvukulttuuria, jossa elettiin todeksi suurvaltojen välistä ydinsotapeliä. Taide on Mika Karhulle ennen kaikkea alitajunnan kommunikaatiota. Näkymän teema Näkevän sokeus pureutuu kuraattorin mukaan juuri tähän:
– Onko se niin, kuten Nietzsche on lausunut, että älä koskaan aliarvioi kieltämisen voimaa. Onko niin, että vain todellisuuden kieltävät ihmiset voivat olla onnellisia.
Karhun teoksesta voi vetää suoran jatkumon tämän päivän maailmanpoliittiseen tilanteeseen, jossa uutistulva sotarintamilta Ukrainasta, Gazasta, Israleista, Syyriasta sekä Isisi-järjestön julmuuksista vain kasvaa päivä päivältä.
– Ei siitä ole niin kauaa, kun tämä ihmiskunta vannoi, ettei enää koskaan holokaustia. Mitä muuta näissä maissa toteutetaan kuin kansanmurhaa?
Parin parkkiruudun hinnalla?
Kuraattorin mukaan tämänvuotinen Näkymä-näyttely on varsin yhtenäinen katsaus näyttelyn teemaan Näkevän sokeuteen.
– Ottaen huomioon, että budjetti oli olematon, Näkymä on ollut varsin onnistunut kokonaisuus.
Omiksi suosikeikseen Karhu nostaa muun muassa Johanna Ilvessalon työt sekä Tristan Hamelin Nahkialanjärven päällä kelluvan Ainon.
– Tristanin työ on aivan loistava myös sen vuoksi, että se osoittaa, miten paljon taiteilijat tekevät työtä saamatta siitä yhtään rahaa.
Mika Karhu soisi Näkymälle jatkoa, mutta tapahtuma ei voi hänen mukaansa kehittyä ilman rahaa.
– Kahden parkkiruudun hinnalla eli noin 60 000 eurolla tänne saisi erittäin näkyvän nyky- ja ympäristötaiteen näyttelyn. Nytkin olisi hyvä miettiä, kuinka monta parkkiruutua tuolla kaupungilla on ihan tyhjillään, Mika Karhu vertaa.
Lauantain päättäjäisissä maistellaan kesän satoa
Näkymän päättäjäisiä vietetään Ratamestarin talolla lauantaina, jolloin akaalaisilla on viimeinen mahdollisuus tutustua talon näyttelyihin. Ovet avautuvat kello 12 ja kello 16-18 talolla maistellaan kesän satoa Näkymään osallistuneen taiteilija Päivi Raivion kanssa.
