Hei Sinä omituisten otusten kerhoon kuuluva henkilö Istosperän alueella Toijalassa: Onko kertaakaan käynyt mielessä, että koira on omistajilleen tärkeä, monille ainoa ystävä ja elämänkumppani, uskollinen ja rakas toveri, lohduttaja ja ymmärtäjä, kuuntelija, yksinäisen päivän piristäjä ja paljon muuta.
Vastuulliset omistajat huolehtivat eläinystävästään hyvin, hoivaavat, ruokkivat, ulkoiluttavat. Ja Sinä hyvä hölmö otat oikeuden omiin käsiisi ja toteutat tärkeää elämäntehtävääsi heittelemällä myrkyllisiä herkkupaloja ojanpientareille näille monenmoisille tassukkaille. Oli syy toimintaasi mikä tahansa, mikään ei oikeuta ottamaan henkeä elävältä olennolta.
Jos koirien jätökset tai mikä tahansa niistä sinulle koitunut valitettava harmi – tai näköjään ylipäänsä olemassaolo – sinua häiritsee, käy ihmeessä hihnan toisessa päässä olevaa kaksijalkaista kiinni hihasta ja kerro mikä jurppii. Pääsääntöisesti näillä ihmisillä on kaksi kuulevaa korvaa ja niitten välissäkin jotain, jotta muutosta toiminnassa tapahtuu, jos siinä jotain korjattavaa on. Ja ehkä kannattaa samalla tutustua myös siihen nelijalkaiseen, voit yllättyä positiivisesti.
Meillä kävi viime viikolla liian liki vähältä piti tilanne. Koira nappasi ojanpientareelta suuhunsa ja suitsait nielaisi kurkkuunsa jotakin, jonka seurauksena sai voimakkaat myrkytysoireet. Muuta ei voitu kuin sydän syrjällään seurata, miten koira toista päivää ripuloi ja voi huonosti, sen jälkeen oksensi ja yökki, oli voimaton, hoiperteli, kärsi voimakkaista kipuaalloista läpi yön ja seuraavaan aamuun. Onneksi kyseessä on isokokoinen koira, jonka oksennusrefleksi on herkässä, pienemmästä olisi varmasti lähtenyt henki nopeasti. Rakas ystävämme selvisi hengissä.
Oksennuksen joukossa oli ilmeisimmin vaaleaa pehmeää lihaa, luultavasti broileria. Herkkupalan todennäköinen sijainti on paikannettu ja rikosilmoitus poliisille tehty. Sinä ”hyvän”tekijä, lopeta toimintasi, nauti herkkusi itse, ja jos sen jälkeen vielä henki pihisee, mene päälääkäriin. Vaikka kuinka ahkeroisit, koirat eivät maailmasta lopu, vaikka ei kyllä kipeäpäiset ihmisetkään.
Anne Suomalainen
