Koska Akaassa ei ole Suomen Ladun jäsenyhdistystä, moni akaalainen kuuluu naapurikuntien retkeily-yhdistyksiin. Lempäälän Seudun Samoojien varapuheenjohtaja Maija Kiviranta liittyi yhdistykseen miehensä Esko Kivirannan kanssa parikymmentä vuotta sitten.
– Viialan työväenopistossa oli silloin retkeilykurssi, ja Hirvialhon koulun biologian opettaja Asta Laine-Eskolin houkutteli minut mukaan. Sillä tiellä ollaan, Viialassa asuva Kiviranta kertoo.
Samoojien toiminta on hänen mielestään mukavaa retkeilyä ja yhdessäoloa. Porukalla on kierretty niin Birgitan polkua Lempäälässä kuin Arajärven luontopolkua Akaassa, käyty lintu- ja sieniretkillä ja parina vuonna myös melottu. Lähiseutujen lisäksi tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi Rauma ja Merenkurkku. Uutena lajina piti viime talvena aloittaa lumikenkäily, mutta lumi puuttui kenkien alta.
Kivirannat uskovat, että moni akaalainen olisi kiinnostunut liittymään Lempäälän Seudun Samoojiin, jos tietäisi sen olemassaolosta.
– Kyllä retkeilyn pariin luulisi riittävän ihmisiä. Kun isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, mitä ne tekevät? Esko Kiviranta ihmettelee.
Tasaista vettä ja vehreät maisemat
Toissa viikolla Samoojat meloivat parinkymmenen hengen porukalla Kylmäkoskelta Tipurin uimarannalta Viialan Oopakkaan. Retken veti erä- ja luonto-opas Erkki Penttilä puolisonsa Sannan kanssa.
Kun varuste- ja tekniikkaoppia oli jaettu ensitarpeiksi, kierreltiin kajakeilla ja inkkarikanooteilla tovi Jalanti-järven lahdenpoukamia. Sen jälkeen suunnattiin alavirtaan Tarpianjokea, joka laskee Hämeenlinnasta Urjalan kautta Jalantiin ja siitä edelleen Akaan läpi Jumuseen.
Vehreässä maalaismaisemassa urbanismin läheisyydestä muistuttivat voimalinjat ja ysitien humina siltojen alituksineen. Kymmenet laiturit ja niille rantatöyräitä pitkin johtavat portaat paljastivat mökin tai omakotitalon paikan, vaikka rakennuksia ei aina heti huomannutkaan.
Ruokailutaukoa vietettiin Pumpparin laavulla, ja muutama mutka ja suoranpätkä myöhemmin näköpiiriin ilmestyivät Hukarin talot hienoine pihoineen vasemmanpuoleisella rannalla.
Yhteensä retkelle tuli pituutta noin kahdeksan ja puoli kilometriä. Rantautuminen suoritettiin Hämeen Turistiauton parkkipaikan kohdalla, ja paluumatka Tipurille suoritettiin sujuvasti linja-autolla.
Tarpiajoen melontareitti
– Reitti on kokonaisuudessaan noin 45 kilometriä. Lähtee Urjalan Kortjärveltä ja kulkee Kylmäkosken kautta Viialaan, josta järviyhteyksien päässä Toijala sekä Valkeakoski. Melontaa voi myös jatkaa Lempäälään koskireittinä.
– Hidasvirtainen, sopii hyvin myös perheille ja aloittelijoille
– Reitin varrella muutama varottava koski
– Reitti on kulkukelpoinen koko kesän
– Viialassa on Pumpparin alueelle rakennettu reittiin liittyvä laavu
Lähde: http://www.akaa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/liikuntapaikat/reitteja_ulkoiluun_ja_vesilla/
