Kesäkuun kylmyyttä ei tahdo enää muistaa, kun hikoilee elokuun helteessä. Alkukesä oli tosi kolea. Satoi räntää, rakeita ja vesi veneen pohjalla oli joskus aamulla riitteessä. Ei ollut ongelmaa polttaa juhannuskokkoa, jos sai sen syttymään. Lintujen pesintä onnistui huonosti. Ei ollut hyönteisiä eikä juuri muutakaan. Harmaalokit, varikset, minkit ja petolinnut verottivat pienten vesilintujen poikueita, joten aika harvassa emon perässä liikkuneet höyhenpallot olivat. Muutamat yrittivät kaiketi uudestaan ja saattoivat onnistua paremmin. Pilkkasiivellä oli kahdeksan poikasta ja koskeloilla muutamia. Sorsia on harvassa, eikä metsästäjillä ole paljon saalistoiveita ainakaan omilla havaintopaikoillani.
Kun oikeita Savon asukkaita kuuntelee, vihaavat nämä harmaalokkia ja verkkokalastuksen lisärajoitteita Saimaan norpan turvaamiseksi. Aika erikoiselta tuo kieltolinja tuntuu heiltä, jotka ovat saaneet vuodesta toiseen ravinnon ja lisätulot verkoillaan.
Eivätpä ole perhoset lennellleet tänä kesänä. Vasta elokuun alussa ilmestyi muutama päväperhonen. Ennen pääsi ritareita, neito- ja haapaperhosia seuraamaan suruvaipoista puhumattakaan. Sitä se alkukesän kylmä teki. Vähäluminen talvi koetteli mustikanvarpuja niin, että kasvattivat vain uusia varsia pihallamme. No, kosteammilta saarien rantamilta niitä on löytynyt jo ämpärikaupalla. Paikalliset käyttävät noita rohmuja, joten ämpäri on äkkiä täynnä. Sehän käy, jos on putsaaja tiedossa. Itse kerään käsin ja saan puhtaita mutta vähemmän. Puolukkaa näyttää tulevan hyvin. Metsävadelmat kuivuivat varsiin, jos ei nyt aivan kosteikoista puhuta. Soiden karpalosaalista en ole vielä käynyt ennakoimassa. Lakoista ei pääse osille, kun niitä on omilla tutuilla paikoilla aina vähän.
Kostea alkukesä takasi kanttarellien saannin jo heinäkuun alusta. Helteet kuivattivat saaliin eikä uusia nouse ennenkuin maa uudelleen perusteellisesti kostuu. Se koskee myös muita sieniä. Aika aktiivisia ovat mökkiläiset ensimmäisten kanttarellien perään. Saarien rannat ovat polkuja täynnä.
Alkukesän kalat saa katiskasta, kun kutevat rannoilla. Juhannuksen tienoilla kannattaa ruveta onkimaan perinteisillä madoilla. Sitä ennen ehkä pohjaongella onnistaa. Kun mökille tulee kaupunkilaisvieraita, lähtevät nämä hienojen vapojensa kanssa vispaamaan kaislikoiden reunoja. Joku hauki saattaa tulla tai sitten ei mitään. Saimaalla luotan mato-onkeen oikeilla paikoilla ja sopivilla tuulilla ja lämpötiloilla. Turot voivat auttaa saalista. Madon koolla on merkitystä samoin koukulla. Puolen kilon ahvenia ei ole mikään konsti saada, jos vähän on paikoista perillä. Mato-ongella olen jo saanut viisi haukeakin tänä kesänä. Eihän mikään ahvenelle vedä vertoja, jos osaa ne oikein pannulla paistaa. Muikkuja ovat oikeat kalastajat saaneet niin, että aamuisin jakavat niitä mökkiläisille. Savustamaan on päässyt. Kerran on jo kesällä kihti päässyt yllättämään. Voi olla ruokavaliossa muutakin moitittavaa kuin pikkukalat.
Ravut ovat ollet arkoja ja pehmeäkuorisia, Vain muutama vihainen iso täplärapu on päässyt sumppuun. No elo- syyskuun kuluessä pääsee saaliin makuun, kun mökkläiset vähenevät. Menevät töihinsä ja paimentamaan jälikikasvuaan kouluun. Järvet hiljenevät.
Elokuussa illlat pimenevät. Kuutamoita odottelee. Linnut ovat osin muuttaneet ja ainakin hiljentyneet. Koskelot kerääntyvät parviin kalastamaan. Kuikat ovat myös isoissa ryhmissä. Joutsenet ja hanhet kasvattavat poikasiaan, että pääsevät muuttamaan etelämmäksi. Vesi on korkealla. Jaakon kylmä kivi ei ole vaikuttanyt vielä veden lämpöön, kun yöt ovat trooppisen lämpimiä. – Ei tuossa luonnon seuraamisessa ehdi kaivata radiota, telkkaria tai tietokonetta kuin ani harvoin. Puhelin hälyttää harvakseltaan. Jotain yrittävät turhaan kaupata.
