Heinäkuun alussa 50 vuotta täyttänyt akaalainen Risto Lahti on toiminut eri rooleissa lentopalloilun parissa noin 38 vuoden ajan. Suomen Lentopalloliitto muisti lajin mahtimiestä kultaisella ansiolevykkeellä.
– Taisin olla 12-vuotias, kun ensi kerran olin salilla. Seuraavana vuonna tuli TUL:n mestaruus Viialan Pyryn C-poikien joukkueessa. Voitimme loppuottelussa Oulun Kiskon 3-2 Hirvialhon koululla, muisteli Lahti.
A-juniorina Lahti muutti Vilppulan Tähteen.
– Pääsin sinne suunnalle ammattikouluun ja Tähti oli luonnollinen valinta. Seuraavat kolme vuotta olivatkin lentopalloilussa hienoa aikaa. Nousimme joka vuosi sarjaporrasta ylemmäs, ja lopulta olimme jo karsimassa ykkössarjaan. Tuossa vaiheessa koulu oli jo päättymässä, ja paluu Viialaan tuli ajankohtaiseksi. Ura jatkui Pyryn väreissä.
Pelaajauran kirkkaimmiksi saavutuksikseen Lahti mainitsee A-poikien sarjassa saavutetut Suomen mestaruusturnausten hopea- ja pronssimitalit.
Menestyksekäs ura valmentajana
Risto Lahti tunnetaan lentopallopiireissä erityisesti valmennustaidoistaan. Kun hän muutti Vilppulasta takaisin Viialaan vuonna 1984, Pyryllä ei ollut ainoatakaan juniorijoukkuetta.
– Heräsi halu varmistaa lentopalloperinteen jatkuminen ja kasvattaa uusia pelaajia hienon lajin pariin, perusteli Lahti kiinnostustaan valmennukseen.
Parhaimmillaan Hirvialhon salissa oli harjoittelemassa kolme joukkuetta samaan aikaan. Kaksi itse salin puolella ja yksi näyttämöllä.
– Pyryn juniorikoulu on tuottanut useita pelimiehiä lentopallokentille. Esimerkkeinä vaikka Tihisen veljekset ja Mäkisen Harri. Valmennuspuolella erityistunnustus täytyy antaa myös Jukka Pohjoismäelle, joka oli silloin alkuaikana merkittävässä roolissa.
Varsinainen menestystarina alkoi vuonna 1996.
– Tuolloin 7-vuotias poikani Lassi Lahti ja kourallinen samanikäisiä vesseleitä innostui lentopalloilusta muutama vuosi aiemmin perustetun A-Volleyn verkkareissa. Tartuin tilaisuuteen kasvattaa joukkue perusteista lähtien. Nuo 1988–90 syntyneet pojat harrastivat urheilua monipuolisesti ja kehittyivät hyvää vauhtia. Tuloksena oli yhteensä 10 SM-mitalia, joista puolet kultaisia.
Lahti on kunnostautunut paitsi seuravalmentajana myös isommissa ympyröissä. Palkintokaapista löytyvät mitalit kolmesta Lounais-Suomen aluemestaruusturnauksesta ja neljästä Pohjoismaiden mestaruusturnauksesta.
– Kymmenkunta vuotta toimin nuorten maajoukkueen toisena valmentajana. PM-turnausten lisäksi pitää mainita erityisesti EM-kisat, joista saavutimme kahdeksannen tilan. Se on kova suoritus, sillä lentopalloilun taso Euroopassa on todella kova, Lahti muistuttaa.
Muista Lahden meriiteistä ja huomionosoituksista voidaan poimia kolme Lounais-Suomen alueen valmentajalle myöntämää kulttuuripalkintoa, Suomen Lentopalloliiton valinta vuoden nuorisovalmentajaksi 2004–05, Viialan Tahto-patsas vuodelta 2006 ja lentopallon erikoisseurojen A-Volleyn ja Akaa-Volleyn perustajajäsenyydet. Lahti on kerran ollut myös Suomen joukkueen toisena valmentajana sotilaiden MM-turnauksessa Brasiliassa.
– Itse arvostan korkealle myös aloitteellisuuttani Lentopalloliiton niin sanotussa Taitomerkki-hankkeessa. Halusin luoda systeemin, jolla juniorit voisivat itse havainnoida osaamisen kehittymistä. Omat resurssini eivät hankkeessa riittäneet ideointia edemmäs. Suuri kiitos Liisa Asikaiselle ja liitolle hankkeen toteutuksesta, kiitteli Lahti.
Muistoja pitkältä uralta
Kolmea omaa valmentajaansa Lahti muistelee lämmöllä. Viialan Pyryn Timo Heino ja Raine Koskela sekä Vilppulan Tähden Rauli Salmijärvi opettivat miehelle lentopalloilun taitoja ja antoivat kipinän elinikäiseen harrastukseen.
– Valmentajilla on tärkeä rooli myös kasvattajina. On varmaa, että juniorityötä saleilla ja urheilukentillä tekevät ovat pelastaneet valtavan määrän nuoria syrjäytymiseltä, muistutti Lahti ja piti tätä omallakin kohdallaan mitaleita tärkeämpänä saavutuksena.
Erityisen mieleen painuneena otteluna Lahti muisteli nuorten EM-kisapaikan varmistanutta maaottelua.
– Oli kyllä juhlallinen tunne, kun Italia, yksi lajin mahtimaista kaatui Viron karsintaturnauksen päätteeksi. Erityinen lentopallokausi oli 2003-04. A-Volleyn C-poikien joukkueeni ei hävinnyt erääkään koko kaudella. Kouvolassa ratkennut SM-kulta maistui todella hyvältä.
Ehkä hauskimmat muistot ovat virolaisesta entisestä olympiatason palloilijasta ja valmentajasta Jaan Prassista.
– Hän on pariin otteeseen esittänyt lievästi sanoen luovaa tulkkausta. Kun järjestimme Leomuovi-turnausta Akaassa ja selvittelin junioripelaajille suomeksi majoitusjärjestelyjä Viialan Kumpulassa, Jaan kaikessa rauhassa käänsi puhettani joukkueelleen Viroksi:
– Täällä jokainen on sitten itse vastuussa ruokailuistaan. Metsästä saatte marjoja ja sieniä, niistä valmistatte aamiaisenne.
Ei ihme, että pelaajien ilmeet olivat hieman totiset.
Lahti kiittelee akaalaista yhteistyötä seurojen välillä.
– En ainakaan omalla valmentajaurallani ole täällä kohdannut lajien välistä mustasukkaisuutta urheilijoista. Nuoret ovat saaneet harjoitella ja kilpailla monipuolisesti, ja samalla me valmentajat olemme oppineet toisiltamme. On hienoa, että seurat ja valmentajat ovat tiedostaneet koulutuksen merkityksen. Itse olen läpäissyt Lentopalloliiton koko koulutusputken. Siihen meni kymmenkunta vuotta, mutta koulutuksesta on ollut paljon hyötyä.
Hyöty on ilmeisesti ollut kahdensuuntaista. Suomen Lentopalloliiton kultaisen ansiolevykkeen perusteluissa korostetaan saajan ansioita sekä valmennustyössä että lentopalloilun kehittämisessä.
Tulevaisuutta Lahti ei liiemmälti suostunut pohtimaan. Akaa-Volley jatkaa syksyllä ykkössarjassa, ja kesäharjoituksia ovat pitäneet Lauri Tihinen ja Matti Ollikainen. Päävalmentaja on siis saanut hieman lomailla 50-vuotisen taipaleensa kunniaksi.
– Palataan Akaa-Volleyn asioihin, kun syksy saa ja kausi alkaa, vinkkasi Lahti.
Harri Mattila
