Tamminiemen keittiön seinässä on numeroitu valotaulu. Kun valo numero 5 ”isännän makuuhuone” syttyi ja summeri soi, tiedettiin, että Urho Kekkonen oli herännyt – joka ikinen kotiaamu tasan kello 7.30. Vuonna 2012 valmistunut peruskorjaus toi 1960-luvun tyyliin palautetun pienen keittiön nähtäville.
Valot eivät enää syty, eikä summeri soi. Isäntä on poissa. Vuonna 1904 valmistuneen Tamminiemen hankki valtiolle presidentti Kyösti Kallio, mutta hän ei ehtinyt talossa asua. Presidentit Risto Ryti ja G. Mannerheim ehtivät Tamminiemessä jo asuakin, mutta presidentti J.K. Paasikivi antoi arvotalon sukulaisilleen ja asui itse linnassa
Käsitteeksi Tamminiemi nousi Suomen 8. presidentin aikana. Urho Kekkonen asui Tamminiemessä puolisonsa Sylvin (1926–1974) kanssa vuodesta 1956 aina kuolemaansa asti, vuoteen 1986.
Tarkka päiväjärjestys
Tamminiemen arjesta tiedetään hyvin vähän. Urho Kekkonen piti koko ikänsä päiväkirjaa, mutta ei sinne kirjattu juuri kodin tapahtumia. Jutut hurjista juhlista öiseen aikaan Tamminiemen baarissa tuskin pitävät paikkaansa, ainakin mikäli on uskomista presidentin miniän Brita Kekkosen juuri postuumina ilmestyneitä muistelmia Valtakunnan miniä.
”Päivällinen alkoi tasan kello 18, ja se nautittiin alakerran pienessä ruokasalissa. Tamminiemessä ei tarjoiltu alkoholia. Urho joi piimän ja maidon sekoitusta, muut vettä tai korkeintaan olutta. Samanlainen protokolla oli joulunakin, joskin vuosien uurastuksen seurauksena Brita sai punaviinin joulupöytään.”
Ei Urho Kekkonen lasiin sylkenyt, sen todistaa muun muassa Tamminiemen baari, joka avautui arvovieraille, kuten kuuluihin Lastenkutsuihin osallistuneille kirjailijoille ja muille taiteilijoille. Tamminiemessä oli kuitenkin Brita Kekkosen mukaan akkavalta, vaikka Urho Kekkosen naissuhteet nousevat joskus vieläkin otsikoihin.
”Presidenttikausi oli Kekkosten elämän onnellisinta aikaa, silloin Sylvi sai pitää Urhonsa eikä niin kuin uskotaan, Urho kuului Anitalle (Hallama). Sylvi voitti, Urho oli kotona eikä Sylvin tarvinnut miettiä, missä hänen miehensä viipyy. Noustiin samaan aikaan, syötiin samaan aikaan ja juotiin iltateetä samaan aikaan. Elämällä oli sääntönsä. Ja sehän sopi Sylville.”
Hiljaista arkea
Tamminiemessä asteleva museovieras ei voi olla miettimättä, mitkä kaikkea talon seinät ja esineet kertoisivat, jos voisivat. Alakerrassa on presidentin työhuone, joka on äänieristetty ja ikkunoissakin on panssarilasit. Alakerrassa on myös pieni Sali, joka on päässyt moniin lehtikuviin vieraita vastaanotettaessa. Koska presidentti myös työskenteli mielellään Tamminiemessä, on talo varustettu tehokkain puhelinyhteyksin ja vapaamuotoisiin keskusteluihin sopivin nurkkauksin. Salia hallitsee musta flyygeli ja kullattu rokokoo-kalusto, muuten sisustus on 1960- ja 1970-luvuilta. Esillä on myös presidenttiparin saamia lahjoja, jotka omaiset ovat jättäneet paikoilleen Urho Kekkosen kuoltua.
Yläkerta on yksityisasunto ja kalpenee nykyisien kaikkien saatavissa olevien omakotitalojen tilaratkaisujen edessä. Yläkerrassa asuttiin epäkäytännöllisesti pienissä huoneissa. Sylvin ja Urhon makuuhuoneissa on kirjoituspöytä, sänky kirjahylly. Kirjoja on muuallakin. Tamminiemessä luettiin paljon ja talon arki oli muutenkin Brita Kekkosen mukaan hyvin hiljainen. Televisiota katsoi pääasiassa Sylvi, presidentillä oli alkuaikoina omat menonsa, viikon kohokohtana lauantain saunailta tasan kello 17. Tämä saunailta on ikuistettu Presidentin päivä –dokumenttiinkin.
”Sylvi ja Urho kokivat Tamminiemen kodikseen ja viihtyivät siellä. Ei mikään ihme, rakennushan on kaikkea muuta kuin valtionpäämiestason virka-asunto. Se oli pieni, epäkäytännöllinen ja vaatimaton.”
Nonnaa ja Nonnoa tapaamaan
Presidenttiparin pojat vierailivat Tamminiemessä usein. Muita säännöllisiä lounasvieraita ei juuri ollut. Mistä ruokapöydässä sitten keskusteltiin? Useimmin lapsista, ja heille isäntäpari oli Nonna ja Nonno.
”Politiikasta he eivät puhuneet koskaan, sillä Kekkosilla aiheesta ei juuri keskusteltu. Jos Urho halusi puhua politiikkaa, hän yleensä poistui Tanelin tai Matin kanssa työhuoneeseensa”.
Lapsenlapset olivat Tamminiemeen aina tervetulleita ja Sylvi usein heitä voimiensa päivinä hoitikin. Kekkoset eivät mielellään sukuloineet.
”Oli paljon helpompi tavata Tamminiemessä, jossa ruokakin tuli valmiina keittiöstä. Myös lapset viihtyivät siellä, keittiössä ole hyvä taloudenhoitaja Ester Markkola, jonka luo lapset olivat tervetulleita.”
Urho Kekkosen 25-vuotinen presidenttikausi samaisti hänet tiukasti kiinni instituutioon. Kekkosilla ei ollut muuta ”salaista” paikkaa kuin Tamminiemi ellei sellaiseksi voi kutsua edelleenkin suvun hallussa olevaa Katerman kesäpaikkaa. Tamminiemen miljöötä lähemmäksi Urho Kekkosen persoonaa emme enää pääse. Talossa asui hyvin hiljaa viimeiset vuotensa kaikesta päätellen ”suuri yksinäinen”.
Andrei Zdanov Tamminiemessä
Suomi on jatkosodan välirauhanehtojen tultua voimaan kanveesissa. Maassa ei tiedetty yhtään mitä tuleman piti. 5. lokakuuta 1944 maanhan saapui lentokoneella mies, joka tiesi. Saapuja oli kenraalieversti Andrei Zdanov, liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtaja.
Muutama päivä saapumisensa jälkeen kenraalieversti teki kohteliaisuuskäynnin tasavallan presidentti Mannerheimin luona Tamminiemessä. Tästä vierailusta on hyytävä kuvaus toimittaja, valtiotieteiden tohtori Seppo Keräsen kirjassa Johannes Virolainen – Ikuinen evakko.
”Eräänä lokakuun kuulaana iltapäivänä pyyhälsi Tamminiemen portista hurjaa vauhtia jono pieniä venäläisiä maastoautoja. Autoista syöksyi maastopukuisia neuvostosotilaita konepistoolit kainalossa Tamminiemen puistikkoon.
Tamminiemessä korkea-arvoista vierasta odotelleet presidentti Mannerheim ja tuore pääesikunnan päällikkö Heinrichs olivat ymmällä. Tamminiemen ylähallissa lymynneet adjutantit alkoivat kuumeisesti etsiä aseitaan: ovet murrettaisiin varmasti pian, presidentti vangittaisiin.
Tamminiemen piha rauhoittui hetkeksi. Pian portaiden eteen lipui suuri musta auto. Auton takapenkiltä kömpi kenraalieversti Zdanov, joka hymyillen ja vilkkaasti elehtien lähestyi alahallissa odottavaa presidentti Mannerheim.”
Ei tiedetä, mitä Mannerheim ja Zdanov keskustelivat. Tämänkin keskustelun jyhkeän rakennuksen muurit kätkevät. Voidaan vain arvailla, että tuskin säästä puhuttiin. Tamminiemessä asui myös presidentti Risto Ryti pohtiessaan omaa asemaansa ja Suomea Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisen aikoihin. Mitä hän mietti ja keiden kanssa keskusteli? Ei tiedetä.
Tamminiemen huvila on Suomen poliittisen historian keskeisimpiä näyttämöjä, vaikka Urho Kekkosen aikana huvilan yksityisyyttä ja kodinomaisuutta korostettiin.
