Terissaaren luomuomenatarha on Suomen suurin

Siell’ on kauan jo kukkineet omenapuut,

siell’ on siintävät seljät ja salmien suut,

siell´on vihreät metsät ja mäet,

siell’ on vilposet illat ja varjokas koi,

siell’ on lintujen laulu, mi lehdossa soi,

siell’ on kaihoja kukkuvat käet.

V.A. Koskenniemi ”Siell´on kauan kukkineet omenapuut”

Johannes Vuorinen harppoo saappaillaan Suomen suurimman luomuomenatarhan kukkivien omenapuiden välissä. Puiden alla voikukat ovat lopettaneet kukintansa ja hahtuvapalloissa riittää puhallettavaa 4-vuotiaan Aarnin ja 6-vuotiaan Otson riemuksi. Maija Vuorinen kurkistaa omenapuun oksalla roikkuvaan tuholaisansaan, jonka saaliiksi jääneet hyönteiset lasketaan kerta viikkoon ja merkitään ylös EU-tukien saamiseksi.

Saappaankärki osuu veriseen möykkyyn. Ehkä alueella pikkulintuja saalistava kanahaukka on napannut jäniksenpoikasen. Pikkulinnut ovat hämähäkkien ohella toivottuja vieraita, sillä ne ovat oiva apu tuholaisten torjunnassa. Johannes Vuorinen kertookin ripustaneensa tänä keväänä linnuille 50 uutta pönttöä.

Tänä vuonna paras tuholaistorjuja oli kuitenkin tammikuun kova pakkanen, joka tappoi tarhaa vuosia vaivanneen viheliäisen lustokuoriaisen.

Haukkojen lisäksi omenapuiden välissä saalistaa ilves ja kypsien omenien perässä tarhalla vierailee myös karhu, joka talvehti 20 metrin päässä viime kesänä valmistuneesta mehustamosta.

Koskenniemi olisi siis hyvin voinut runoilla Terissaaresta, jonka vuonna 1986 perustetun omenatarhan vanhimmat lajikkeet ovat peräisin 1200-luvulta.

Viime vuonna tarhalla tehtiin sukupolvenvaihdos, kun Minna ja Juha Vuorinen luovuttivat yrityksensä pojalleen.

– En ole minkään sortin puutarhuri, joten oppimista on paljon, kolmannen polven omenatarhuri ja fysiikan tohtori Johannes Vuorinen naurahtaa.

Tavoitteena ympärivuotinen toiminta

Suomessa viljellään luomuomenaa noin 70 hehtaarilla, mistä suurimman osan haukkaa Ahvenanmaa. Terissaaren kymmenen hehtaaria kattaa yli kymmenen prosenttia koko maan luomuomenantuotannosta. Pirkanmaalla omenaa viljellään kaupallisesti ylipäätään vain 14 hehtaarilla. Terissaaressa on 3 500 omenapuuta ja lajikkeita on kaikkiaan 230. Lajikkeista parhaimmat tuottavat omenoita 200 kiloa puuta kohden.

Sukupolvenvaihdoksen myötä Terissaaren omenatarhalla siirryttiin jalostustoimintaan, ja mehustamolta saatiin viime syksynä ensimmäiset 10 000 litraa luomuomenamehua.

– Jalostustoiminta on ainoa tapa saada tila kannattamaan. Luomuomenan menekki ei ollut omenana kauhean hyvä, koska omenan esteettinen laatu ei miellytä kuluttajaa. Makulaadussa ei sen sijaan ole väliä, onko omena rupinen vai ei, kun omenankuori maistuu hyvälle, Johannes Vuorinen selvittää.

Toinen syy mehustamon perustamiselle oli Vuorisen mukaan se, että kymmenen hehtaarin omenatarhan satomäärät ovat kasvaneet koko ajan, ja sadonkorjuuaikaan tarhalla on oltu jo pitkään pulassa. Omenat korjataan nyt osittain koneellisesti ja vanhaan kivinavettaan rakennettu mehustamo on mitoitettu tulevaisuutta silmällä pitäen. Mehustaessa omenoissa päästään hyvään hyötyprosenttiin, kun kilosta omenoita tulee noin seitsemän desilitraajuotavaa mehua.

– Tavoite olisi tehdä 30 000 litraa mehua, ja kapasiteettia on periaatteessa vaikka puoleen miljoonaan litraa, jos toiminta saataisiin pyörimään ympärivuotiseksi.

Tarhuri käy kesän aikana hakemassa myös siiderioppia Iso-Britanniasta, joten syksyllä on luvassa 1 000 litraa Terissaaren omaa luomusiideriä.

– Siiderin tuotannossakin on varauduttu 10 000 litran tuotantoon, mutta se vaatii tölkityskoneen ja -linjan perustamista, mikä on aika iso investointi.

Liukuhihnahommaa ja käsityötä

Helatorstain aattona Terissaaren omenapuistoa kukkivat vielä monet myöhäiset lajikkeet, mutta hellejakson päätteeksi lämpötila on tipahtanut kahdeksaan asteeseen. Johannes Vuorinen arvelee pölyttäjien ehtineen kuitenkin tekemään työnsä hyvän sadon varmistamiseksi. Terissaaressa pölytyksestä huolehtivat sekä Iittalasta tuotujen kymmenen pesän mehiläiset että maa-ampiaiset ja kimalaiset.

– Luulisin, että pölytys on onnistunut ihan hyvin, ja tuuli hoitanee loput. Maa-ampiaiset ja kimalaiset ovat mehiläisiä parempia pölyttäjiä, koska ne eivät ole yhtä tehokkaita. Ne siis ehtivät lentonsa aikana vierailla useammissa kukissa kuin mehiläiset, Johannes Vuorinen arvelee.

Sesongin alkaessa syksyllä, omenat tuodaan kypsymään vanhaan navettaan rakennetun mehustamon kylmävarastoon, jossa ne kypsytetään aivan ylikypsyyden rajalle parhaan mehustustuloksen saamiseksi. Varastosta omenat kaadetaan 350 kilon laatikkoon, josta ne kaadetaan pesurumpuun pestäväksi ja harjattavaksi. Pestyt omenat tulevat pesurummusta liukuhihnalle, jossa huonot omenat erotellaan käsin. Ennen mehustamista omenat murskataan ja murske puristetaan kompressorin avulla mehuksi. 1 500 murskekilon mehustamiseen kuluu noin viisi tuntia. Ennen pastörointia mehuun lisätään askorbiinihappoa, joka suojaa mehua maku- ja värimuutoksilta pastöroinnin aikana.

– Mehun makua puolestaan säädellään lajikirjolla, jolloin mehulitrassa on aina sopivassa suhteessa happamia ja makeita lajikkeita. Sitten 82-asteiseksi kuumennettu mehu pakataan ilmatiiviiseen hanapussiin. Kuumana pakkaaminen varmistaa sen, että pakkauskin kuumentuu ja puhdistuu, Johannes Vuorinen selvittää.

Terissaaren luomuomenamehu pakataan kolmen litran hanapakkauksiin, ja pakkauskoko on valittu Vuorisen mukaan ekologisin perustein.

– Tässä vaihtoehdossa kuluu vähiten pakkausmateriaalia tuotetta kohden.

Viime syksynä mehua pullotettiin kokeeksi myös kahden desilitran lasipulloihin, mutta Vuorisen mukaan pullon hinta muodostuisi kuluttajalle niin korkeaksi, että erä jäi toistaiseksi kokeiluksi.

Tähän vaiheeseen asti luomutilalla ja mehustamolla on selvitty täysin ilman lisäaineita tai myrkkyjä.

– Koneiden ja laitteiden puhdistuksessa joudutaan sitten käyttämään aika vahvoja happoja, kun höyryttäminen ei riitä desinfioimiseksi. Puhdistamisen jälkeen letkuista lasketaan 15 minuutin ajan puhdasta vettä, jotta varmistutaan, että kaikki pesuainejäämät poistuvat.

Mehustamossa käytetty vesi ohjataan navetan taakse rakennettuun omaan vedenpuhdistamoon ja omenoiden puristusjäte käytetään toistaiseksi kompostina maanparannukseen ja lannoitteena omenapuille.

Omat omenapuut saivat mennä

Johannes Vuorinen myöntää kuvitelleensa omenatarhurin ammatin olevan enemmän omenatarhassa käyskentelyä.

– Suurimman osan työajastani istun kuitenkin tekemässä paperitöitä tuolla toimistossa.

Työpaikalleen Terissaareen Johannes Vuorinen ajaa päivittäin Tampereen Linnainmaalta, jossa rintamamiestalon pihassa oli taloa ostettaessa 11 omenapuuta.

– No nyt ei ole enää kuin kolme, kun emme tienneet, mihin niitä omenoita olisi voinut enää tarvita, Maija Vuorinen naurahtaa.

Perheen pojat kapsahtavat vanhan navetan yhteyteen rakennetun taukotuvan ja keittiön pöydän ääreen, kun siihen nostetaan omenamehupakkaus.

– Mehu maistuu meille kaikille, mutta pojat tietävät, että vieraille tarjotaan parempaa mehua. Kotona juomme kakkoslaatua, siis sitä mehua, joka on joko liian paksua hanapakkauksiin tai jossa on liikaa vettä, Vuoriset kertovat.