Ympäristötaidetapahtuma Näkymä kutsuu jälleen kiinnostuneita luokseen. Tällä kertaa teoksia on Nahkialanjärven rannassa, Kulttuuritalo Laaksolassa ja Ratamestarin talon miljöössä. Viime perjantain avajaisia höysti ajoittain rankka sade, mutta ainakin kulttibändi 22-Pistepirkko sai uskollisimmat viihtymään todella kosteassa maisemassa.
Tämän vuoden Näkymä on intiimi, aikaisempiin vuosiin verrattuna jopa vaatimaton. Nyt Näkymä ei ole EU-projekti, joten julkisen tuen osuus on vaatimattomat 13 000 euroa. Asialle vihkiytyneet sponsorit ovat olleet tapahtumalle tänä vuonna enemmän kuin tarpeen. Se, että Näkymä on päässyt mukaan Akaan kaupungin strategiaan ei näytä tarkoittavan mitään.
Kannanotto
Näkymä on kuitenkin Akaan merkittävin kulttuuritapahtuma, joten ei ihan se ja sama, mitä sen teokset viestittävät ja miten se vastaanotetaan. Tämän vuoden teema Näkevän sokeus on loistava.
– Kulttuurilliset tavat ja tottumukset estävät meitä näkemästä ja ymmärtämästä asioita, jotka ovat edessämme – kulttuurillisissa tavoissamme ja tottumuksissamme. Ne ovat tavalla tai toisella niin luontevia, itsestään selviä, että emme välttämättä huomaa, miten ne vaikuttavat elämäämme, ehkä jopa negatiivisestikin, sanoo Näkymän tämän vuoden kuraattori Mika Karhu.
Sokeutta saattavat aiheuttaa Mika Karhun mukaan valta sinänsä tai toimintaa ohjaavat rakenteet. Tarvitaan sohaisu tai vahva kannanotto, ennen kuin sokea havahtuu ja jotakin odottamatonta mutta tärkeää paljastuu.
– Näkevän sokeus on pätkä Pentti Saarikosken runosta, jossa kerrotaan kuin ihminen on sokea ympärilleen tapahtuville asioille, mutta aina sitten tapahtuu jotakin, joka ehkä saa meidät heräämään, jatkaa Karhu.
Oivaltamista
Se miten kuraattorin teema toteutuu Näkymän teoksissa, on täysin katsojien mielikuvituksen varassa. Yhtä oikeaa tapaa katsoa ympäristötaidetta ei ole, tämän vahvistaa avajaisissa puhunut Aalto-yliopiston ympäristötaiteen professori emeritus Markku Hakuri.
– Ympäristötaide on parhaimmillaan näkemistä ja oivaltamista. Ympäristötaide on julkinen teko, jolla on eettiset ja ekologiset taustansa. Ympäristötaiteeseen sisältyy aina sekä moraalisia pohdintoja että puhtaasti ekologisia tai esteettisiä pohdintoja, sanoo Hakuri.
Ympäristötaide on Markku Hakurin mielestä määriteltävä niin väljästi, että siihen tarvittaessa mahtuvat varta vasten julkisiin tiloihin ja ympäristöön tehdyt taideteokset, kuin myös rakennukset ja jopa sillatkin.
– On täysin katsojasta kiinni, mitä hän ympäristötaiteeksi mieltää. Minusta ympäristötaidetta on kaikki mahdollinen siinä visuaalisessa kentässä oleva, johon joudumme tietoisesti – tai tiedostamattamme – ottamaan kantaa. Parhaimmillaan ympäristötaide toteutuu silloin kun jokainen itse päättää, mitä se on, pohtii Hakuri.
Taide vai harrastus?
Jos Markku Hakurin sanoin jokainen voi itse päättää, mitä ympäristötaide on, miksi tämän vuoden Näkymässä akaalaisten taiteilijoiden sallittiin tehdä vain yksi teos, Syvalta Allianssin toteuttama Valta? Ääneenkin on sanottu, että tekijät on jaettu ”oikeisiin taiteilijoihin” ja muihin – heihin, joita kuraattori Mika Karhu ei tohtinut edes kuraattorin kierroksella viime sunnuntaina esitellä. Olisi mielenkiintoista kuulla kuraattorilta ”oikean taitelijan” määritelmä?
– Toinen tapa lähestyä tätä taiteen muotoa on avata sana ympäristötaide. Mitä ympäristö tarkoittaa? Ympäristö voi olla tila, ilmaisu asioista, paikka, avaruus tai universumi. Tällä hetkellä esimerkiksi Akaa on meille ainutkertainen paikkakokemus, ympäristössä monimuotoinen tila, suomalainen maisema ja ainutkertainen hetki maailmassa. Toisaalta ympäristöstä puhutaan tällä hetkellä hyvin paljon myös moraaliarvojen kautta – meillä on muun muassa ympäristöongelmat.
– Taide tarkoittaa taas vapautta, tunnetta, eläytymistä – mahdollisuutta katsoa maailmaa yllättävienkin rinnastusten kautta. Tästä syystä taide ja ympäristö yhdessä ovat oikeastaan vapauden ja vastuun liitto. Ja taide tässä merkityksessä tarkoittaa hyvin usein ongelmien miettimistä, vaikka se ei välttämättä kaikissa töissä näkyisikään. Sekin täytyy myöntää, että yksi syy taiteen tekemiselle on puhtaasti esteettinen kokemus eli kauneus, vastaa emeritusprofessori Hakuri kysymykseen, jota hänelle ei edes esitetty.
Perjantaina avattu Näkymä on akaalaisten ilona elokuun loppuun saakka. Peikallislehti Akaan Seutui esittelee kesän numeroissaan kaikki Näkymään osallistuvat teokset.
