Kaatuneitten muistopäivää kunnioitettiin sunnuntaina kaikissa Akaan taajamissa. Kylmäkoskella seppeleet laskettiin sankarihaudalle sekä Karjalaan jääneiden muistomerkille.
Puheen piti Toijalan Eläkkeensaajien sihteeri Raija Toivonen, joka pohti nuoruutta.
– Nuoruus on aikaa, jolloin haaveillaan, uneksitaan ja toivotaan. Toivotaan tulevaisuudelta kaikkea kaunista ja hyvää. Näin oli varmasti täällä Kylmäkoskellakin niiden nuorten miesten elämässä, jotka joutuivat nuoruutensa kukkeimpina päivinä lähtemään puolustamaan isänmaataan, Toivonen sanoi.
Osa palasi takaisin sodan kauhut mielessään. Kylmäkoskelta sotaan lähteneistä jäi palaamatta 4,3 prosenttia koko pitäjän asukkaista. Heitä kaatui talvisodassa 31 ja jatkosodassa 61. Kaatuneiden kylmäkoskelaisten määrä oli huomattavasti maan keskiarvoa suurempi.
Tilastoluvut eivät kuitenkaan kerro siitä, mitä näiden parhaassa iässä olevien miesten kuolema aiheutti heidän läheisilleen. Jäi elinikäinen kaipuu ja joillekin ehkä myös katkeruus siitä, että läheinen ihminen jäi sodan jalkoihin. Kaatuneet ovat mielessä vielä vanhemmallakin iällä.
Hyvinvointivaltion alasajo
– Hiukan jo dementoitumassa ollut anoppini oli pahoillaan esikoisemme armeijaan lähdöstä. Hän sanoi, että älkää lähettäkö poikaa sinne kuolemaan. Hänen veljensä Lauri kaatui aikoinaan 17-vuotiaana. Kesti pitkän tovin, että saimme mummun ymmärtämään, ettei esikoisemme lähtenyt sotaan.
Toivosen vieraillessa huhtikuussa isänsä sukulaisten luona hänen pikkuserkkunsa muisteli kahta setäänsä, jotka kuolivat sodassa. Henkensä maansa puolesta antaneet eivät unohdu mielistä.
Elämä kuitenkin jatkui henkiin jääneillä sotien jälkeen. Työtä oli tehtävä, jotta maa saatiin rakennettua uudelleen.
– Rakennustyön tuloksena Suomeen saatiin hyvinvointivaltio, jota nykytilanteessa ajetaan alas. Pidän valitettavana nykyistä asenneilmapiiriä, jossa iäkkäitä ihmisiä pidetään taakkana ja kulueränä yhteiskunnalle. Näitä ihmisiä, jotka kaiken murheen keskellä jaksoivat tätä maata rakentaa ja meille jälkipolville elämää helpottaa, tulisi kunnioittaa ja arvostaa. Tulisi muistaa ne uhraukset, joita vanhempiemme ikäpolvi joutui tekemään, Raija Toivonen herätteli miettimään.
Vain aseteollisuus tarvitsee sotaa
Hän muistutti myös maailman tämän hetkisestä epävakaasta tilanteesta. Sodan uhka on Ukrainan tapahtumien myötä ehkä konkreettisempi kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.
– Sivistyneen läntisen maailman on tehtävä kaikki mahdollinen ja miltei mahdotonkin, että sota ei syty Ukrainassa. Toivon myös, että Luoja soisi Venäjän valtaapitäville viisautta olla sekaantumatta Ukrainan sisäisiin asioihin. Emme tarvitse sotaa, jossa uhrataan parhaassa elämänvaiheessaan olevien nuorten henkiä.
Sotaa tarvitsee Toivosen mukaan vain aseteollisuus.
– Mutta tarvitsemmeko me aseteollisuutta modernissa maailmassa?
– Muistelkaamme tänään sodassa kaatuneita sankareitamme. Älkäämme unohtako, jottei historia pääsisi koskaan tällä tavoin toistumaan.
