Sankarivainajien muistopäivää vietettiin perinteisesti vähenevin menoin Akaassa. Esimerkiksi Toijalassa puheen piti nuoren polven edustaja, jolla ei ole sodasta omakohtaista kokemusta. Jäin miettimään miksi Akaassa ei pyydetä puhetta sotaorvolta. Tämä käytäntö on useilla paikkakunnilla, muun muassa Tampereella. Sotaorvot joutuivat kokemaan, mitä merkitsi oman isän
menetys ja mitä se vaikutti jokapäiväiseen elämään vaikeissa oloissa vielä pitkälti sodan päättymisen jälkeen. He ovat
seisseet toistuvasti sankarihaudan äärellä seuraamassa muistopäivän juhlaa. Sotaleskien ja sotaorpojen kohtalot kietoutuvat kiinteästi sotaan kuten sotaveteraanienkin. Olisi ehkä paikallaan osoittaa muutama sana myös suoraan heille. Sotaleskiäkin vielä voi olla kuulijoissa. Sotaorpoja maassamme on jatko- ja talvisodan jäljiltä runsaasti, rekisteröityneinä 16867 ja Akaassakin varmasti vaikkapa puhujaksi asti.
Hanna Tähti
sotaorpo
Professori, emerita