Kohta saa kaikkien puolueiden EU-kiima loppukliimaksin, kun kansa vyöryy ”sankoin” joukoin uurnille toukokuun 25. päivä armon vuonna 2014. Mielenkiintoista seurata millä perusteella Suomen katajainen/katainen kansa valitsee suosikkinsa alle kahden prosentin valtuudet omaavaan suojatyöpaikkaan Euroopan Unionissa. Onko kriteerinä nätti habitus vai mahtava asiantuntemus siis mistä?
Mahtavasti maan asiat möhlineet ministerit etunenässä ovat pyrkimässä ”pakoon” Suomen kamaralta. Tällaistako asiantuntemusta vaaditaan ja kaivataan Unionin tulevalta vaikuttajalta?
Veikkaisin, ettei keskivertoäänestäjä edes tiedä, millä korvauksella ollaan menossa Suomea niin kovalla kiihkolla muka puolustamaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin kaikki muut puolueet ovat liittovaltion pelastaja-aseman kannalla paitsi Perussuomalaiset.
Sitä vain suuresti ihmettelen, millä taikasauvalla Persut huitoo Brysselin kabineteissa, jotta saataisiin liittovaltiokehitys pysähtymään. Vai onko taas kyseessä suuret puheet ja pienet teot, millä puolue on ratsastanut Arkadianmäellä. Tosin eivät ne muidenkaan puolueiden uroteot kyseisellä mäellä ole kansakuntaa vakuuttaneet.
Työmies on palkkansa ansainnut, sanoo vanha kansa. Nyt nämä nykyajan ”työmiehet” tienaavat melkoisia summia katsottuna tavallisen tallaajan näkökulmasta. Mepin kuukausipalkka on noin 8000 euroa, uudella yrittäjällä lisäksi veroton päiväraha yli 300 euroa. Tästä muodostuu melkoinen summa näinkin huonolla matikkapäällä laskettuna ja eihän tämä ilo tähän lopu. Lisäksi tulee kuukausittainen toimistoraha noin 3400 euroa sekä avustajabudjetti runsaat 21 000 euroa. Lisäksi tulee ns. maadelegaatioiden korvauksia, jotka saattavat olla lähempänä sataa tuhatta euroa.
Näillä tiedoilla pääsee melko hämmästyneenä laskemaan mitä 13 arvoisaa meppiämme tulevat veronmaksajille kustantamaan viiden vuoden aikana. Mistään pikkusummista ei ole kyse, mutta olisiko syytä miettiä, mitä katetta saamme sijoituksellemme ihan oikeassa elämässä. Kait lienee parempi, ettei ala funtsimaan mitä koko konklaavi eli 751 päätä lisättynä 50 000 avustajalla tulee maksamaan EU:n jäsenmaille.
Kohta ainoastaan puolet kansalaisista on kiinnostunut Suomen politiikasta ja veikkaisin noin 30 prosenttia EU-politiikasta, joten pieni määrä ihmisiä pääsee päättämään enemmistön asioista. Nyt on erityisen tärkeää ketä äänestää vai valitseeko tien, ettei äänestä laisinkaan. Jos päätyy tähän jälkimmäiseen ratkaisuun, niin silloin mielestäni viedään myös kansalaiselta oikeus valittamiseen tyystin.
Kun seuraa somen keskusteluryhmiä uhoamisessa ja purnaamisessa, olemme varmaan maailmanmestari luokkaa. Energiaa riittää huutaa miehille, jotka kolhivat toisiaan pienen kuminpalasen perässä hokkaroidessaan, mutta kun pitäisi äänestää yhteisistä asioista, niin voi kauhistus, ei kiinnosta pätkääkään.
Pelkkä sana politiikka harmittaa ihmisiä eikä mikään ihme, jos on seurannut edes hieman lehtien otsikoita. Kuitenkin politiikka on sitä yhteisten asioiden hoitamista, mikä koskee meitä jokaista Suomen kansalaista, halusi tai ei.
Se on taas eri juttu, ovatko poliitikkojen palkkiot sitä luokkaa, että vain tietyn luonteen omaavat ihmiset ryhtyvät edustajan paikkoja tavoittelemaan, ja onko se piirre pelkkä ahneus ?
Jaksan vielä ihmetellä, miten 751 meppiä 28 jäsenmaasta tulevat toimeen keskenään, kun tuntuu, että meidän omat kansanedustajat ovat tukkanuottasilla median mukaan vähän väliä, vai onko kysymyksessä hyvin uskottavasti toteutettu kansanteatteri.
Mitähän mahtaa tulla tänään telkkarista. Toivottavasti jääkiekkoa!
Risto Kajanto (A.A.Sit.)
