Sosiaaliasiamies Satu Loipon selvitys vuodelta 2013 kohdistaa huomion erityisesti lapsiin, muistisairaisiin, vammaisiin ja mielenterveyskuntoutujiin. Heidän asemassaan on vielä paljon korjaamista erityisesti silloin, kun järjestetään heidän asumistaan oman kodin ulkopuolella.
Sosiaaliasiamiehen tulee laatia vuosittain selvitys sosiaalihuollon asiakkaan aseman ja oikeuksien kehityksestä. Satu Loippo toimii sosiaaliasiamiehenä Pikassos Oy:ssä, joka tuottaa sosiaaliasiamiespalvelut Akaalle, Hämeenlinnalle, Riihimäelle, Hattulalle, Hausjärvelle, Janakkalalle, Lopelle ja Urjalalle.
Selvityksen mukaan sekä vanhustenhuollon asumispalvelut, lastensuojelun sijaishuolto että vammaisten ja mielen-terveyskuntoutujien asumispalvelut järjestetään usein ostamalla palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Osa palveluntuottajista toimii hyvin vastuullisesti, tuntee voimassa olevan lainsäädännön ja suositukset, mutta osassa näyttää olevan useita puutteita sosiaaliasiamiehelle tulleiden palautteiden perusteella.
Puutteet koskevat henkilöstön ammatillisuutta, henkilöstön määrää, asukkaiden kohtelua ja vuorovaikutusta omaisten kanssa, käytettyjä rajoituksia tai yksikössä noudatettuja tiukkoja yksikkökohtaisia sääntöjä sekä omien henkilökohtaisten tavaroiden säilyttämistä tai vahinkotapahtumien käsittelyä. Puutteet ovat ostopalveluissa samoja kuin kunnan omissakin yksiköissä.
Tilapäisestä tuleekin pääsääntö
Selvityksen mukaan sekä kodin ulkopuolelle sijoitettuihin lapsiin ja nuoriin, vammaisiin, muistisairaisiin vanhuksiin että mielenterveyskuntoutujiin voidaan kohdistaa erilaisia rajoitustoimia, joiden vuoksi he eivät esimerkiksi voi vapaasti liikkua asumisyksikössä tai sen ulkopuolella. Näitä voivat olla jatkuvasti kaikkien asukkaiden kohdalla lukitut ovet tai vanhuksilla esimerkiksi sidontavyöt, jotka estävät heitä nousemasta sängystä tai pyörätuolista niin halutessaan. Sidontavyöstä on vanhuksen kohdalla saatettu tilapäisesti sopia palvelusuunnitelmassa, mutta odottamatta sen käytöstä onkin tullut pääsääntö.
Osassa asumisyksiköistä on sääntöjä, jotka estävät esimerkiksi asukasta valitsemasta, milloin hän syö aamupalansa. Jos asukas ei osallistu tiettyyn aikaan tarjoiltuun aamiaiseen, hänelle ei tarjoilla aamiaista ollenkaan, vaikka hän joutuu siitä maksamaan.
Selvityksen mukaan lastensuojelulaitoksessa voidaan kaikkiin lapsiin kohdistaa ns. yhteisörangaistus yhden nuoren sovitusta poikkeavan käytöksen vuoksi. Laitoksessa voidaan myös ottaa kaikilta uusilta lapsilta virtsa- tai verinäytteitä, vaikka laissa menettelylle on säädetty korkea kynnys.
Sosiaaliasiamies muistuttaa, että kun henkilön vapauteen joudutaan puuttumaan, tulee menettelyn perustua lakiin. Rajoituksen tulee olla aina yksilöllinen, tarkkarajainen ja henkilön kohdalla on käytettävä ensin lievintä mahdollista keinoa. Mikäli laki säätelee rajoituksista, täytyy asumisyksikössä noudattaa voimassa olevaa lakia, jonka asianmukaista käyttöä ja tulkitsemista kunnan tulee valvoa. Jos lakia ei ole säädetty, tulee sijoittavan kunnan kuitenkin huolellisesti selvittää, minkälaisia toimenpiteitä sen sijoittamaan asukkaaseen asumisyksikössä kohdistetaan ja puuttua epäasialliseen toimintaan.
Heikompiosaisten oikeuksien toteutuminen on viranomaisten vastuulla
Sosiaaliasiamies huomauttaa, että lapset, vammaiset, muistisairaat ja mielenterveyskuntoutujat eivät pysty riittävästi itse huolehtimaan oikeuksiensa toteutumisesta. Kaikilla ei ole omaisia tai omaisilla ei itsellään ole voimia vaatia läheistensä oikeuksien toteutumista. Vastuu siitä, että hankitut ostopalvelut ovat asianmukaisia, on aina sijoittavalla kunnalla. Kunta ei voi vedota omaisten rooliin tai edellyttää omaisilta aktiivisuutta epäkohtien ilmoittamisessa, vaan asumisyksiköiden valvontaa suorittavan työntekijän on oma-aloitteisesti reagoitava ja puututtava epäkohtiin.
Sosiaaliasiamiehen mukaan omaisilla ja asukkailla on edelleen varsin suuri kynnys antaa kielteistä palautetta, koska he pelkäävät palautteen vaikutuksia myöhemmin annettavaan hoitoon ja huolenpitoon. Kun asiakas tai omainen uskaltautuu antamaan palautetta, sosiaaliasiamiehelle tulleiden palautteiden perusteella voi päätellä, että kunnat eivät aina suhtaudu niihin vakavasti, minkä vuoksi epäkohta-asiaa ei selvitetä riittävästi.
