Kun Tarpianjoen vesi lämpenee kahdeksan asteen tienoille, alkaa Haihunkosken rannoilla Viialassa tapahtua. Akaan, Tampereen ja muun lähialueen kalamiehet tietävät, että silloin nousee toutainta koskeen ja koskesta.
Viialalainen Pietro Ikävalko sai tämän kevään ensimmäisen toutaimen viime viikon tiistaina, kun vesi oli 9,1-asteista. Samana iltana Haihunkoskesta tuli muille pyytäjille vielä kaksi kalaa. Kokoluokka oli kaikilla normaali, kolmesta neljään kiloon, mutta koskesta on saatu myös yli kuuden kilon toutaimia. Ikävalkon mukaan maan parhaita toutainpaikkoja ovat Haihunkosken lisäksi Nokian Siuro ja Lempäälän Kuokkala.
Tämä kevät on toutaimen pyynnissä poikkeus sekä joen että aikataulun kannalta.
– Normaalisti vesi lämpenee ja toutain nousee vasta vapun jälkeen. Aikaisempina vuosina vesi on ollut myös 35–40 senttiä korkeammalla kuin nyt.
Särkikaloihin kuuluvat toutaimet ovat siinä mielessä puhtaita urheilukalastuskaloja, että ainakin Haihunkoskella kaikki kalat päästetään takaisin jokeen. Pietro Ikävalko on syönyt yhden kalan eri tavoilla valmistettuna, mutta ensimmäinen jäi viimeiseksi.
– Särki mikä särki.
Siiman päässä toutain on Ikävalkon mukaan verrattavissa meriloheen.
– Se on hyvin voimakas kala. Kolmekiloinen tulee vielä helposti, mutta mitä isompi, sitä enemmän se pistää kalastajan koetukselle.
Toutain on sukukypsä kuusivuotiaana ja elää noin 16-vuotiaaksi. Monessa paikassa kanta on kuollut, kun istutukset on lopetettu. Tarpianjoessa toutain kuitenkin lisääntyy, koska joesta nousee Ikävalkon mukaan kesäisin pieniäkin toutaimia.
Toutain syö kunnolla vasta kutemisen jälkeen. Viime vuonna kalaa tuli kohtalaisen hyvin, mutta vain viikon ajan.
– Joskus ne jäävät tuohon alas pyörimään, ja silloin niitä saa onkia useamman viikon ajan, Pietro Ikävalko sanoo.
Monet tulevat kauempaakin Haihunkoskelle pelkästään toutaimen perässä.
– Moni vartoo sitä, että kalaa rupeaa tulemaan kunnolla, ja sitten kaikki tunkee tänne.
Perholla tai uistimella
Toutain on petokala, jota voi pyytää joko perholla tai pienillä vaapuilla ja lusikkauistimilla. Pietro Ikävalko on perhomiehiä.
– Käytän pääasiassa värikkäitä leech- ja marabou-perhoja. Hyvin yksinkertaisia perhoja eri väreissä ja joko painotuksella tai ilman painoa.
Moni on yrittänyt pyydystää toutainta myös verkolla esimerkiksi Jumuselta, johon Tarpianjoki heti Haihunkosken jälkeen laskee. Verkkomiehet saavat kuitenkin mennä pyynnin jälkeen verkkokaupoille.
– Verkkoja ei pysty pitämään tuossa Ripasaaren luona ollenkaan, koska toutaimet repivät ne. Kun kalat tulevat parvessa, niin verkko on sökö. Tämä pelastaa taimenkannan, koska taimen nousee samaan aikaan, Ikävalko iloitsee.
Haihunkosken taimenkantaa Viialan perhokalastajat ry hoitaa istutuksilla, joita tehdään taas toukokuun lopussa. Jokeen istutetaan 1–2-vuotiaita kaloja, jotka laskeutuvat 3–4 vuodeksi syönnösalueille järveen ja nousevat kutemaan ensimmäisen kerran noin 40-senttisinä. Taimenen lisääntyminen onnistuu Tarpianjoessa, sillä sähkökalastuksilla on Pietro Ikävalkon mukaan saatu myös alle yksivuotiaita poikasia, vaikka näitä nollikkaita ei ole alajuoksulle istutettu.
Suurin Haihunkoskesta saatu taimen oli 72 senttiä pitkä. Koskeen istutetaan myös harjusta ja kirjolohta. Harjuksen lisääntymisestä ei ole tietoa, ja kirjolohi ei Suomessa lisäänny. Kirjoa Haihunkoskeen on istutettu tälläkin viikolla, ja Ikävalkokin sai pari kirjolohta saman päivänä ensimmäisen toutaimen kanssa.
Muitakin lajihavaintoja Haihunkoskella on tehty.
– Viime kesänä kävi yksi karppi kylässä. Se tarttui kyljestä kiinni, ja yksi suomu jäi perhoon. Suomun leveys oli 53 milliä, minkä perusteella se oli 7–8 kilon kala. Näin sen useamman kerran, mutta en minä sitä enää onkia yrittänyt, Pietro Ikävalko kertoo.
