Viialassa asuva Molkan perhe elää nyt uusperheen mukavaa arkea. Tähän oli kuitenkin pitkä tie.
Kun Mira ja Tero laittoivat hynttyyt yhteen neljä ja puoli vuotta sitten, alku tuntui helpolta. Mutta pian etenkin vuonna 2005 syntyneet Miran tytär Tytti ja Teron poika Perttu alkoivat hakea rajojaan.
– Lapset hakivat hyvin voimakkaasti paikkaansa, Tero sanoo.
– Jokaisella oli tietysti omat juttunsa edellisistä perheistä, ja lasten säännöt piti yhdenmukaistaa. Perttu on tosi pilkuntarkka, ja hänen oli joskus vaikea ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse ottaa aivan kirjaimellisesti. Hyvin pienillä asioilla oli hänelle suuri merkitys, Mira kertoo.
Oli pidettävä huolta siitä, että jokaisella on täsmälleen samankokoinen juustoviipale leivän päällä tai millilleen saman verran maitoa lasissa. Tämä oli perheelle joskus raskasta.
Avuksi tuli rutiineihin nojautuminen. Ilta- ja aamutoimet hoidettiin aina saman kaavan mukaan. Viikonloppuisin niihin sai vähän höllennystä.
Toimivaksi on osoittautunut myös tähtilappusysteemi. Jokaisella on tietyt pakolliset kotityöt, joita tekemällä ansaitsee tähtiä. Tietystä summasta tähtiä lapset saavat itselleen taskurahaa.
Ongelmia myös koulussa
Oman haasteensa perheessä asetti Pertun kehityshäiriö, jolle ei ole kunnollista termiä.
– Yhdessä vaiheessa Perttu oli jo silmätikku koulussa. Tilanne on nyt parempi, kun saimme hänelle kouluavustajan. Myös terapiasta on ollut apua, Mira sanoo.
Nuoremmille lapsille on selitetty, että Kami on jo melkein aikuinen, joten hänelle on eri säännöt kuin heille. Lapset ymmärtävät sen, että kun he kasvavat, he saavat myös vastuuta lisää.
Miran nyt 16-vuotiaalle Kami-tyttärelle uusperheeseen sopeutuminen oli helpompaa kuin nuoremmille lapsille.
– Olihan siinä aluksi hakemista, mutta ihan hyvin asiat lähtivät rullaamaan omalta osaltani. Minulla ei ollut ihmeellisiä odotuksia uusperheen arjesta vaan katsoin, miten tämä lähtee sujumaan. Olen sen verran vanhempi, että pystyin aika hyvin ohittamaan tilanteet nuorempien lasten kanssa, Kami kuvailee.
Aikaa pitää antaa
Meni kaikkineen kolme vuotta, että perheessä päästiin nykyiseen seesteiseen olotilaan.
– Hengissä ollaan, Mira naurahtaa.
– Viime ajat on ollut olo että jes, kannatti taistella. Nyt olemme aika kiinteä perhe.
Lapset asuvat Molkilla ja ovat joka toinen viikonloppu toisen biologisen vanhempansa luona. Järjestely on osoittautunut toimivaksi, ja se on sopinut kaikille osapuolille.
Mira ja Tero kiittelevätkin sitä, kuinka hyvin heidän entiset puolisonsa suhtautuvat tilanteeseen. He pystyvät sopimaan lasten asioista joustavasti ja ilman riitelyitä. Saman pöydän ääreen voidaan istua keskustelemaan koko porukalla.
– Sain aikoinaan neuvon, että kaikille pitää antaa paljon aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Näin se on ollut, ja asiat pitää katsoa lasten kautta. Olen itsekin vähän repaleisesta perheestä, joten haluan tehdä parhaani oman perheeni kanssa, Mira toteaa.
Hän ja Tero viettävät myös omalapsiaikaa jälkeläistensä kanssa. Miralla ja Kamilla on jo vähän yhteisiä naisten juttuja. Kamin kanssa on muutenkin lähdetty siitä, että äiti asettaa hänelle säännöt ja rajoitukset, eikä Tero ole lähtenyt hakemaan isän tai isäpuolen roolia.
Vanhemmille omaakin aikaa
Molkat ovat huolehtineet siitä, että vanhemmilla on myös kahdenkeskistä aikaa.
– Vanhoissa suhteissa monilla on varmasti ollut sitä, että yhteistä aikaa ei ole ollut. Me lähdimme siitä, että sitä pitää järjestää. Se on järjestynyt sujuvasti, kun lapset ovat joka toinen viikonloppu toisen vanhempansa luona, Mira sanoo.
Kamin ja Tytin isä asuu samalla kylällä, joten Tyttikin pääsee jo kulkemaan itsenäisesti hänen luokseen. Pertun äitikään ei asu sen kauempana kuin Toijalassa.
Mira on tehnyt tietoisen ratkaisun, että hän tekee vähemmän töitä, jotta pystyy esimerkiksi lähettämään nuoremmat lapset kouluun aamulla. Molkat ovat kumpikin yrittäjiä. Mira entisöi huonekaluja ja Tero korjaa autoja.
Nyt kun perhe on toimiva, Mira aikoo edelleen antaa sille aikaa. Saavutetusta perheyhteydestä ei haluta tinkiä. Aviopari ei haaveile yhteisistä lapsista, vaan nykyinen perhe on heille sopiva.
Säännöt ja rutiinit uusperheen avuksi
Suomessa jo joka kymmenes lapsi elää uusperheessä. Vuonna 2012 Suomessa oli 53 000 uusperhettä.
Molkan perheen tarina mukailee uusperheelle tyypillistä kaavaa. Ensin on unelma onnesta, mutta pian alkaa tulla vaikeuksia, kun perheenjäsenet etsivät omaa paikkaansa. Pian on päällä täysrähinä. Osa perheistä eroaa tässä vaiheessa, osa päättää selvitä kriisin läpi.
Lopulta uusperheen identiteetti vakiintuu ja varmistuu.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kun lapsi on viettänyt vähintään puolet iästä uudessa perheessään, hän kokee sen omakseen.
Jotta perhe selviää kriisin läpi, on yhteisistä säännöistä pystyttävä sopimaan. Monisäikeiset perhesuhteet saattavat aiheuttaa ristiriitoja, samoin aikatauluista sopiminen.
Uusperheen parisuhde on usein arkirakkautta, jossa toimiva arki antaa tilaa myös suhteen hoitamiselle. Uusperheen identiteettiä voi vahvistaa luomalla yhteistä historiaa esimerkiksi perhevalokuvien ottamisen, yhteisten kokemusten sekä perhepalaverien muodossa.
Lähde: Suomen Uusperheellisten Liitto
