Vuosi sitten kesällä Akaassa vietettiin ensimmäistä hunajaviikkoa. Pörinää oli kovasti ilmassa ja maanpinnalla. Torilla kuhisi enemmän väkeä kuin legendaarisilla mutta viime aikoina jonkin verran elähtäneillä Toijalan markkinoilla.
Nähtiinpä paikalla kaksi ilmielävää kuhnuriakin, joten tapahtuma oli aito hunajahäppeninki. Uutta on tulossa. Kuin lämpimän kevään särpimeksi Kuntaliitosta pamahti makoisaa postia Akaalle.
Makea Akaa -hanke on päässyt Kuntamarkkinoinnin SM-kilpailuissa 12 parhaan joukkoon. Kun kisaajia on alun perin ollut 59 kappaletta, ymmärrämme saavutuksen arvon. Kilpailu ratkeaa Vaasassa toukokuun lopulla. Peukut pystyyn ja varpaat kans!
Akaan kaupungin rahoja vahtiville virkamiehille markkinoinnin rahoittaminen on aina ollut karvas pala. Valtuusto on silloin tällöin laittanut muutaman roposen lisää, mutta jotenkin tuntuu edelleenkin, että Akaassa ei ymmärretä aktiivisen markkinoinnin merkitystä.
Totta kai siihen kuluu rahaa. Totta kai se ottaa aikansa. Totta kai uudet asukkaat, varsinkin jos ja kun ovat usein lapsiperheitä, periaatteessa syövät enemmän kuin tuovat.
Silti on hyvä aika ajoin esittää kysymys, haluammeko asua taantuvassa, nuhjaantuvassa, ikääntyvässä, ilmapiiriltään ikävässä paikassa; hiekkalaatikollaan kuivia santoja pöllyttävien paikallispoliitikkojen kiistellessä entisen kuntarakenteen autuudesta?
Vai haluammeko jotakin muuta? Aktiivisuutta, pörinää, uusia naamoja, tervetuloa-henkeä. Siinä on muuten markkinoinnilla välttämätön sijansa. Se kannattaa. Aina.
Minäkinkö?
Jokainen kuntalainen on kotikuntansa markkinahenkilö. Vaikka korjattavia epäkohtia on runsaasti ja lisää tulee, valtaosa akaalaisista ajattelee kotipaikastaan myönteisesti. Ei ole oikein helppoa missään kunnassa
Olin viime viikolla Riihimäellä eräässä kokouksessa, jossa osanottajia oli Vaasasta Riihimäelle ja monesta kunnasta siltä väliltä. Juuri edellisellä viikolla Akaaseen oli osunut legendaarinen 57 miljoonan Eurojackpot-potti.
Tilaisuudessa oli alussa esittelykierros. Kun vuoroni tuli, sanoin nimeni ja kotipaikkani – varmalla ja varmasti kuuluvalla äänellä. Pidin pienen tauon, rypistin otsaani ja rykäisin: ”Niin, olettehan kaikki muistaneet palauttaa lottokuponkinne?” Ja virnistys perään.
Koko salissa alkoi iloinen hyrinä. Katsoivat minuakin kuin keisaria. Hetken. Sanomani oli, että meille kannattaa muuttaa. Meillä on miljonäärejä, meillä on hyviä R-kioskeja.
Vappu on iloinen asia
Kevät 2014 on ollut kummallinen. Lämmintä on riittänyt pian kai puolitoista kuukautta. Vapuksi on tosin povattu raappahousukelejä, mutta onneksi ei ole ehtinyt niitä vielä riisuakaan. On sitä sen verran konservatiivi.
Olen kehunut Akaata enkä syyttä. Lopuksi toivonkin, että yhteiseksi kaunistukseksi asetettujen rakennelmien hoidosta ja kunnossapidosta vastaavat siivoaisivat ensi tilassa torin vesiaiheen Keihäänkärjet. Sunnuntai-iltana ”allas” oli ruokottomassa kunnossa, poissa veden solina! Se on kuitenkin osa taideteosta ja helpolla hoidettavissa kuntoon.
Oikein hyvää Vappua kaikille. Ilo se on, joka elättelöö, sanoi Lauri Tähkä. Viksu mies.
