…ainakin ne tekevät vantaalaiset onnellisiksi. Näin uutisoitiin viime viikolla Helsingin Sanomissa. Jutussa oli hivenen hämmästelevä sävy, sillä onnellisuutta ei tuonutkaan hyvä palkka eikä hulppeat asumispuitteet. Ajatella, että persaukinen duunarikin voi siis olla onnellinen! Onnellisiksi vantaalaiset teki lähipalveluiden lisäksi hyvät ulkoilumaastot ja toimivat joukkoliikenneyhteydet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemä tutkimus olisi paikallaan täällä meilläkin. Ehkä siten saisimme joko vahvistusta tai vasta-argumenttia taannoiselle iltapäivälehti”tutkimukselle” asukastyytyväisyydestä. Vaan tarvitsemmeko mitään tutkimusta tai kyselyä selvittääksemme, ovatko akaalaiset onnellisia vai onkos tämä nyt kumminkin ihan jees paikka asua. Sosiaalisen median ja etenkin Facebookin keskusteluista saa yhdenlaisen näkökulman siihen, millainen kaupunki tämä Akaa on. Keskusteluista löytyy edustettuna se joukko, jolle kaikki on niiin IHQ ja huippuhuippujees ja sitten se vastapooli eli porukka, joka narisee ihan mistä vaan naapurin ärsyttävyydestä reikiin asfaltissa – niin ja koirien jätöksistä. Mukana on myös kaupungin päätöksentekijöitä, exiä ja nykyisiä, jotka aina tasaisin väliajoin keskittyvät vain ja ainoastaan toistensa piikittelyyn ja dissaamiseen. Kun timojen ja ristojen jutut menevät liian raadollisiksi, iskee sensuuri lopettaen herrojen toilailut ja päättäen sähköisen draaman kutkuttavaan kohtaan. Puhumattakaan tuhatpäisestä joukosta, joka ei koskaan kommentoi tai sano yhtään mitään mihinkään. Onneksi akaalaisten onnellisuutta ei kuitenkaan voida mitata nettikeskusteluiden perusteella.
Lähipalvelut-sana on viimeisten kuukausien aikana määritelty valtakunnankin tasolla uudelleen moneen kertaan. Samoin täällä Akaassa siitä on erilaista, melko subjektiivistakin, määritelmää riippuen siitä, missä päin kaupunkia määrittelijä asuu. Istuimme palveluverkkoselvitystyöryhmän kanssa pyrstömme puuduksiin viime syksystä tämän vuoden alkuun. Selvittelimme viranhaltijoiden avustuksella, mitä kaupungin palveluita missäkin kohtaa kaupunkia tarvitaan ja jatkossa tuotetaan. Tuntikausia kestäneissä kokouksissa törmäsimme kerta toisensa jälkeen käsitteeseen lähipalvelut. Sen määritelmästä oli meillä melkoisen erilaiset näkemykset. Onneksi saimme asiantuntijainfoa Pirkanmaan liitosta ja määritelmän lähipalvelulle: lähipalvelua on sellainen palvelu, joka on saavutettavissa kävellen/pyöräillen tai julkisen liikenteen avulla noin 20–30 minuutissa. Hivenen vääräleukaillen voidaan siis todeta, että Toijalan rautatieaseman nurkilla asuvalle lähipalvelumääritelmä täyttyy, kun lähipalvelut tarjotaan Tampereella.
Lähipalveluiden määrittely on vaikeaa yhtä monesta syystä kuin on käyttäjääkin. Ikääntyneen lähipalveluiden määritelmä ei ole yhteneväinen työssäkäyvän määritelmän kanssa. Lapsiperheistä puhumattakaan. Näiden ryhmien kokoonpanojen ja määrien muuttuessa muuttuu myös palveluverkko. Suurin voima on kuitenkin eurolla: useimmissa kunnissa palveluiden tuottaminen suunnitellaan ja toteutetaan ”euro edellä” eli mahdollisimman halvalla. Silläkin uhalla, että edullisuus on illuusio ja todelliset kustannukset osoittautuvat moninkertaisiksi.
On meillä kuitenkin ulkoilumaastoja vertaansa vailla. Joukkoliikenne kaupungin sisällä ontuu mutta VR:n palvelut niin saatavilla, että monessa muussa kaupungissa viherretään kateudesta. Olen melko vakuuttunut siitä, että näissä puitteissa ihan jokaisella akaalaisella on mahdollisuus olla onnellinen.
Kirjoittaja on akaalainen valtuutettu.
Ensi viikolla sarjassa kirjoittaa Akaan valtuuston puheenjohtaja Saila Kallioinen
