Pitkäaikainen ystävä Antti Miekka kuoli yllättäen 26.1.2014 poikansa Ilpon vapaa-ajan rakennuksella Kalvolassa, nykyisessä Hämeenlinnassa. Antti oli syntynyt 5.12.1936 Akaassa asemamies Antero Miekan toiseksi vanhimpana lapsena. Antin poismeno oli yllättävä, koska hänet tunnettiin terveenä ja hyväkuntoisena koko elämänsä ajan. Kertomansa mukaan hän tarvitsi lääkärin palveluksia vain kerran kaaduttuaan polkupyörällä muutama vuosi sitten.
Ensimmäinen muistikuvani Antista on vuodelta 1948. Tällöin hän jo osoitti toimeliaisuutensa kauppaamalla päivälehtiä Toijalan asemalla pysähtyneiden junien matkustajille. Junan lähestyessä Toijalaa konduktööri ilmoitti junan pysähtymisajan ja asemalla olevan ruokaravintolan virvokkeineen. Pysähdys kesti pitkään ja Antti ehti kulkea vaunujen läpi kaupaten tuoreita päivälehtiä.
Antin elämäntyö liittyikin läheisesti lehtiin ja postilähetyksiin. Iän karttuessa Antti ja veljensä Aimo olivat kysyttyjä apuvoimia postinkantoon vakituisten postinkantajien sairastellessa tai ollessa lomalla. Vakituisiksi postimiehiksi veljekset nimitettiin 50-luvun puolivälin paikkeilla. Työuraa postissa kertyikin reilusti yli 40 vuotta. Aluksi posti kannettiin jalan tai polkupyörällä, myöhemmin siirryttiin autolla liikkumiseen. Toki postimiehen työnkuvaan kuului muutakin. Postia vietiin ja vastaanotettiin lähteviltä ja saapuvilta junilta.
Antti kertoi vieneensä suurta rahalähetystä paikalliseen pankkiin. Ojentaessaan lähetyksen nuorelle pankkineitoselle tämä kirkkaalla äänellä kysyi vanhemmalta virkasisarelta: ”Toi poika toi miljoona kaksisataatuhatta rahaa, mitä mä nyt teen.” ”Kuittaa lähetys”, oli vastaus. Olin aistivinani Antin äänessä närkästystä, kun hän totesi: ”Se sanoi, että toi poika toi.” Olihan Antti silloin miltei 60 vuotta iältään. Eläkkeelle Antti jäi vuonna 1999.
Kouluaikana käsityöt kuuluivat oleellisena osana kouluohjelmaan. Meille onneksi opettajina sattui olemaan hyvät, osaavat ja innostavat opettajat, ensin Oskar Perko ja myöhemmin Väinö Seppänen. Unohtaa ei sovi Kauko Merimaata, kannustavaa opettajaa.
Antti harrasti monipuolisesti urheilua. Talvella hiihdettiin ja kesällä pyöräiltiin, pelattiin pesäpalloa ja suunnistettiin. Suunnistusharrastus jatkui Antilla eläkeikään saakka. Kun vielä ottaa mukaan partiotoiminnan Toijalan Eräveikoissa, ei toiminnasta ollut pulaa.
Kahta puolen armeija aikaa oli ammunta ja metsästys harrastuksena. Armeija-ajastaan Antti kertoi onnistuneensa konepistooliammunnoissa. Ilmatorjuntapatterissa palveluksensa suorittaneena hän kertoi saavuttaneensa hyviä tuloksia etäisyydenmittauksessa. Se kertoo hänen silmiensä olleen virheettömät. Etäisyydenmittaus tapahtui silloin optisilla mittareilla, ja tarkka tulos edellytti hyviä silmiä.
Luonteeltaan Antti oli kilpailuhenkinen ja pyrki tehtävissään parhaaseen tulokseen. Vanhemmalla iällä häntä kiinnosti tietokilpailu kovasti. Satoja kysymyksiä ratkottiin kesämökillä Päijänteen rannalla.
Eräänä kesänä ehkä vuoden 1984 paikkeilla päätimme lähteä Norjaan lomamatkalle. Ajoimme etelästä pohjoiseen Norjan rannikkoa. Sattui tapaus joka jäi mieleeni. Leirintäalueella yövyttyämme totesimme aamulla auton akun olevan tyhjä. Auto ei käynnistynyt, ja kellokin oli pysähtynyt. Jääkaappi oli vienyt akun tyhjäksi. Tarvittiin vetoapua auton käynnistämiseksi.
Antti lähti läheiselle isolle tielle asiaa järjestämään. Kun menin paikalle, oli Antti pysäyttänyt norjalaisen tyhjän tukkirekan ja selvittänyt avun tarpeen. Kuski näytti viittä sormea ja sanoi: ”Fem minut” ja lähti. Vähän ajan kuluttua mies palasi maasturiautolla. Hän veti automme huoltoasemalle, jonne kertyi matkaa noin 10 kilometriä. Akku ladattiin. Tosi ystävällinen rekkamies. Minulle jäi vain epäselväksi, miten ja millä kielellä Antti asian selvitti norjalaiselle. Pysähdyspaikalta lähtöä tehtäessä Antti lähti etukäteen juoksemaan, juoksi noin 6 kilometriä ja nousi sitten auton kyytiin.
Luonteeltaan Antti oli innostuva, luotettava ja rehellinen mies sekä hienotunteinen. En kuullut hänen koskaan puhuvan kenestäkään mitään epäedullista. Huumorintajunsa vuoksi hän näki monissa asioissa huvittavia puolia. Antista voi sanoa, että hän oli miehistä parhaita ja hänen poismenonsa jätti suuren tilan poikansa perheessä ja ystäväpiirissä.
Erkki Pötry
Kirjoittaja oli Antti Miekan ystävä
