Henni ja Hetti ovat molemmat kumartuneina keittiön pöydän päälle. Heidän päänsä miltei kopisevat toisiinsa – he ovat aivan toisessa maailmassa. Äiti on mielissään, kun tytöt ovat niin innoissaan. He ovat jo tunnin touhunneet pöydän ääressä kirjoittaen ja piirtäen. Lopulta he oikaisevat molemmat selkänsä. Tytöt katselevat ihaillen lopputulosta.
”Kylläpä tuli hienoja! Vai mitä, äiti?” Henni toteaa.
”Kyllä! Olen oikein tyytyväinen niihin. Ne näyttävät todella hyviltä”, äiti kannustaa tyttöjä.
”Luetaan teksti vielä kerran läpi”, ehdottaa Hetti ja Henni alkaa lukea.
”Tervetuloa kaikki lapset, lapsenmieliset ja eläimet lauantaina kello 12–14 urheilukentälle liikkumaan! Järjestämme ensimmäiset Hunajalan Hyppelöt. Lajeja on paljon ja jokainen palkitaan. Tarjolla on mehua ja keksiä. Osallistuminen on ilmaista. Kaikki mukaan!”
”Mennään heti viemään nämä. Toinen siis kaupan ilmoitustaululle ja toinen urheilukentälle”, toteaa Henni.
Juoksujalkaa tytöt lähtevät viemään ilmoituksia. Palatessaan he miettivät, kuinkahan paljon väkeä lauantaina on paikalla.
Tyttöjen kauan odottama lauantai on tullut viimeinkin. Odottavan aika on ollut todella pitkä, sillä tytöt eivät ole millään meinanneet malttaa odottaa tätä päivää. He ovat olleet ärtyneitä ja kinastelleet keskenään. Tänä aamuna he kuitenkin ovat kuin kaksi aurinkoa. Aamulla varhain he nousivat ylös ja laittoivat rauhassa aamupalansa ja söivät. Sitten he lähtivät kentälle laittamaan valmiiksi pisteitä, joissa urheilusuorituksia on tarkoitus tehdä. He eivät ole unohtaneet niitä aivan pienimpiäkään. Hiirulaisillekin on omat pisteensä kentällä. Heille on minimaalinen aitajuoksurata. Isä teki heille aidat tulitikuista. Pikkulapsille on tutin heittoa. Henni ja Hetti keksivät sen, kun löysivät omat vanhat tuttinsa. Pituushyppypaikkoja on kaksi – toinen on tarkoitettu lapsille ja toinen on heinäsirkoille ja muille eläimille. Kaikille on koetettu saada mahdollisuus osallistua Hyppelöihin.
Äiti on tehnyt ison kasan pahvisia mitaleita, joissa on kaikissa numero 1 ja kullankeltaiset reunat. Mitaleihin äiti on virkannut nauhat, jotta ne saa osallistujille kaulaan. Hän on tehnyt erikokoisia mitaleita, jotta kaikki saisivat sopivan. Jännittävä parituntinen alkaa aivan kohta. Äiti ja isä lähtevät kentälle mehun, pikkuleipien ja mitalien kanssa. Urheilukentällä on jo iso joukko innokkaita urheilijoita saapunut paikalle.
”Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kuten on tapana sanoa”, lausahtaa isä katsellen ympärillään olevia lapsia ja eläimiä vanhempineen.
”Tästä tulee varmasti hauskaa!” sanoo äitikin.
Isä pyytää hetken hiljaisuutta, sillä Hennillä ja Hetillä on asiaa kaikille.
”Julistan itseni ja Hetin puolesta ensimmäiset Hunajalan Hyppelöt avatuiksi! Pitäkää hauskaa!” kuuluttaa Henni niin kovalla äänellä kuin pystyy.
Kaikkialla kentällä tapahtuu koko ajan. Hiiret valmistautuvat juuri aitajuoksuosuuteen. Kolme Hiirulaisen ystävää osallistuu kisaan ja ne lähtevät juoksuun kuin ohjukset. Ensimmäinen aloittaa vauhdilla, mutta hiiren tullessa aidan kohdalle, se meneekin ali eikä yli. Ja mitä kummaa – saman tekevät kaksi muutakin. Kisa onkin yllättäen muuttunut aitajuoksusta aidanalijuoksuksi. Kaikki saapuvat yhtä aikaa maaliin nauraen itselleen keksittyään uuden lajin.
Viereisessä pisteessä Henni valmistautuu 400 metrin juoksuun. Henni on juossut pieniä pyrähdyksiä lämmitelläkseen. Hänen kanssaan kilpailee neljä muuta tyttöä. Henniä jännittää niin, ettei hän edes kuule, kun Hetti kannustaa häntä.
”Hyvä Henni! Sinä pysyt siihen! Olet maailman paras sisko!”, huutaa Hetti Hennille.
Juoksukilpailun lähettäjänä on heidän isänsä. Tytöt ovat valmiita juoksuun ja isä on valmis lähettämään juoksijat matkaan. Isän ilme on nyt jo enteilevä, mutta Henni toivoo, ettei isä nyt kuitenkin osaisi olla ”kiltisti”. Sitten isän ääni kuuluu kovana ja selkeänä.
”Valmiinannenne – paikoillannenne – hepnenne!” huutaa isä kovaan ääneen lyöden samalla kätensä yhteen.
Hennistä ja Hetistä tuntuu kuin he voisivat vajota maan alle.
Kaikki ovat hämillään eikä kukaan tytöistä lähde juoksuun.
”Mitä kummaa, miksette te lähteneet juoksemaan?”, kysyy isä ihmeissään.
”Isä – kukaan muu tytöistä ei ole ennen kuullut moista lähettämistä, joten voisit olla kiltti ja käyttäytyä kunnolla”, pyytää Henni nolona.
”Mitä ihmettä? No selvä juttu, vaikka se onkin tylsää”, sanoo isä.
”Ei, ei – se oli hauskaa! Me emme vain tienneet. Lähetä uudestaan samalla tavalla!” huudahtaa yksi osallistujista.
”No koska kilpailijat niin haluavat, niin valmiinannenne–paikoillannenne–hepnenne!” lähettää isä iloisena saamastaan uudesta mahdollisuudesta.
Henni keskittyy, mutta rentouttaa itsensä. Hän suuntaa katseensa suoraan eteenpäin. Näin hän oli nähnyt televisiossa oikeidenkin urheilijoiden tekevän. Ja kun isä huutaa ”hepnenne” ja läimäyttää kätensä yhteen, hän pyrähtää juoksuun muiden tyttöjen kanssa. Mahtava jännittynyt tunne valtaa Hennin ja hän saa jostakin lisää voimia ja kiihdyttää vauhtiaan. Ensimmäisessä kaarteessa hän on toisena, mutta suoralla hän jo saavuttaa ensimmäisenä juoksevan tytön. Hennin jalat näyttävät kuin ne eivät lainkaan osuisi maahan – hän aivan kuin liitää. Loppusuoralla Henni on hengästynyt ja posket punoittavat. Maali lähestyy ja lopulta kaikki viisi tyttöä ylittävät yhtä aikaa maaliviivan.
”Hyvä Henni! ”, kannustaa Hetti.
”Kunpa minäkin osaisin juosta noin kovaa!”
Pituushyppypaikalla alkaa seuraavaksi eläinten osuus. Olli Orava on pomppinut ja juoksennellut ympäriinsä verrytellen ja innostaen itseään omaan suoritukseensa. Paikalla on myös Sirkka Heinäsirkka, Iiro Ilves ja muutama muukin. Kisaajien kesken on arvottu hyppyjärjestys. Sirkka Heinäsirkka saa kunnian aloittaa. Yleisö seuraa jännittyneinä sivusta, kun se venyttelee pitkiä sääriään. Sillä on myös hassu tapa keskittyä – se nimittäin pyörittelee silmiään. Aluksi näyttää siltä, että sen silmät vain pyörivät ja pyörivät eivätkä pysähdy lainkaan. Mutta kun Sirkka lähtee juoksuun, niin sen silmät ovat lakanneet pyörimästä ja katse on keskittynyt. Vauhtia on reilusti ja se ponnistaa lankulta ja hyppää todella pitkälle. Sirkka Heinäsirkka tarkkailee tulostaan ja on todella tyytyväinen, sillä se tekee uuden oman ennätyksenä. Innoissaan se loikkii sinne tänne.
”Rauhoitu jo, Sirkka! Nyt on minun vuoroni”, sanoo Olli Orava.
Olli Orava nojaa hiukan taaksepäin, ojentaa vasemman jalkansa eteen ja suoristaa häntänsä taakse. Hetkeksi se jähmettyy paikalleen, kunnes ampaisee juoksuun kohti lankkua ja hiekkaa. Vauhti riittää, mutta Olli ei osu lankulle ja hyppy hylätään. Mutta ei hätää, jokainen saa uuden mahdollisuuden.
”Melkein onnistuin. Helppohan sinun on Sirkka onnistua, kun olet niin pitkäjalkainen”, mutisee Olli
”Älä Olli vähättele hyppytaitoasi. Sinä olet loistava hyppääjä. Älä vertaa itseäsi minuun. Nyt on tärkeintä vain oman itsensä voittaminen. Sinä saat hypätä vielä uudelleen” vastaa Sirkka
Olli Orava haluaa heti hypätä uudelleen. Se ottaa jälleen saman asennon ja lähtee juoksuun. Nyt juoksuaskeleet menevät hienosti ja se ponistaa lankulta pitkälle hiekan pöllähtäessä sen jalkojen alla.
”Jee! Minä tein sen! Minä tein oman ennätykseni!”
Iiro Ilves saapuu pituushyppypaikalle peruuttaen. Töpöhäntä hyppysuuntaan osoittaen, se kurkistelee olkiensa yli. Se kurkistaa oikean olan yli ja sitten vasemman olan yli. Tätä se jatkaa yleisön taputtaessa tahtia kurkistelulle.
”Mitähän tuostakin hypystä oikein tulee?” miettii Kisu päätään pyöritellen.
