On kaunis, kesäinen perjantai-ilta. Laulu- ja soitinyhtye Ontot Pöntöt valmistautuvat illan tansseihin. Yhtyeen jäsenet ovat kantaneet soittimensa lavalle, myös laulajan mikrofonin ja järjestäneet ne niille kuuluville paikoille. Yhtye on harjoitellut jo monta viikkoa. Laulusolisti on nimeltään Olga Helisevä. Hän on nuori tyttö Hunajalasta. Hänellä on upea ääni. Hänen äänensä kuulostaa siltä kuin se helisisi vienosti. Aivan kuin hän olisi saanut nimensäkin lauluäänensä mukaan. Ontot Pöntöt -yhtye koostuu tutuista hahmoista. Siinä soittavat Musti Korppinen, Yrjö Mäyrä, Terrakotta Ketunpoika sekä Iiro Ilves.
Tanssien alkuun on vielä aikaa ja yhtye harjoittelee vielä hetken. Olga avaa ääntään lallatellen ja rallatellen. Yrjö Mäyrä on mainio basisti – hänellä on monen vuoden kokemus basistina olemisesta. Musti Korppinen on aina ollut jotenkin mustavalkoinen ja siksi hän onkin innostunut kosketinsoittimista ja niiden mustavalkoisista koskettimista. Mustin soittaminen on hyvin monipuolista. Soittimen äänet voivat liidellä kuin keijukaiset ja toisaalta niistä saa irti myös mahtipontisemmatkin äänet. Iiro Ilves soittaa kitaraa ja hän on myös toinen laulaja. Iiro pitää enemmän hempeistä kappaleista ja hiukan sellaisista kujeilevista kappaleista. Kujeilevat ja hassuttelevat kappaleet ovat kuin Iiro itse. Terrakotta on yhtyeen nuorimmainen ja hän on soittanut yhtyeessä vasta vähän aikaa hänen isänsä annettua paikkansa pojalleen. Terrakotta on isäänsä taitavampi, mutta hänen tekniikkansa vaatii silti vielä paljon harjoitusta.
Hennin ja Hetin kotona on täysi hulina menossa. Äiti ja isä veivät jo eilen mökille mökkivarusteita ja ruokatarvikkeita, jotta he voivat Ali-Krouvin lavatansseista tultuaan yöpyä mökillä. Äiti kihartaa hiuksiaan ja vetää ne sitten poninhännälle. Tyttöjen hiukset kiharretaan myös ja vedetään poninhännälle. Tytöt saavat päällensä kukkaselliset kesämekot ja jalkaansa tennarit. Tennareissa heidän on kaikkein mukavin tanssahdella lavalla. Äiti pukeutuu kauniiseen vaaleanvihreään kellohameeseen. Henni ja Hetti haluavat nähdä yhä uudelleen ja uudelleen, kun äiti pyörähtää ympäri ja hameen helma hulmuaa. Lopulta äidin on pakko lopettaa, sillä pyöriminen saa pään sekaisin.
Isä kiillottaa aarrettaan eli vanhaa autoaan, jolla he ovat päättäneet lähteä matkaan. Auto on Chevrolet Impala ja isä on pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellään. Nytkin hän silittelee sitä hellästi ja hyräilee itsekseen. Tytöt kurkkivat ovelta salaa ja naureskelevat isän ilmeille.
”Joko pian lähdetään, Kaunottareni?” jutustelee isä autolleen. ”Sinua ei voi olla huomaamatta – olet niin kauniin punainen ja kiiltävä!” jatkaa isä vielä hellästi.
Äitikin on tullut ovelle ja kaikki kolme tyttöä hymyilevät isälle.
Henni huomaa, että Kisu ja Hiirulainen ovat jo autossa istumassa. Kisulla on olkihattu päässään ja Hiirulaisella on lippalakki väärin päin.
Isä vaistoaa, että häntä tarkkaillaan ja kääntyy katsomaan ovelle. Hänen suunsa aukeaa hitaasti ja lopulta hänen huulensa kääntyvät onnelliseen hymyyn.
”Minä olen kyllä maailman onnellisin mies, kun minulla on kolme noin kaunista tyttöä rinnallani.”
”Minä, kun luulin, että autosi on kauneinta näkemääsi”, kujeilee äiti ja suikkaa suukon isän poskelle.
Isä punastuu ja avaa auton oven tytöilleen. Lopulta he pääsevät matkaan.
Matkalla he keräävät katseita – tai oikeastaan isän upea auto kääntää ihmisten päät. Isä on aiheestakin ylpeä. Kun he saapuvat tanssilavan pysäköintipaikalle, tytöt huomaavat, että moni muukin on lähtenyt liikkeelle vanhalla autolla. Ihastellen he katselevat ympärilleen. Autot ovat kauniimman värisiä kuin nykyajan autot.
”Miksi enää ei tehdä näin kauniita ja iloisen värisiä autoja?” Hetti sanoo suu mutrussa. ”On vaan sellaisia tylsiä mustia ja harmaita.”
”Kuunnelkaa! Musiikki soi jo! Mennään jo!” sanoo Henni ja vetää äitiä kädestä.
He pysähtyvät lipunmyyntikioskille ja sitten he menevät sisälle. Tytöt katselevat ihmeissään ympärilleen.
”Onpas täällä paljon väkeä”, sanoo Hetti.
Äiti ja isä lähtevät heti tanssin pyörteisiin. Heidän tanssimistaan on ilo katsella. Kisu ja Hiirulainen ovat kiiruhtaneet lavan viereen kuuntelemaan ystäviensä soittoa. Tytöt istuutuvat seinustalle katselemaan. Heidän vieressään jotkut tytöt mutisevat suut mutrussa, kuinka muita kyllä haetaan tanssimaan, mutta ei heitä. Mutrusuiden vieressä olevat iloiset tytöt kommentoivat heille:
”Kyllä varmasti pääsee tanssimaan, kun hymyilee ja on iloisen näköinen eikä näytä ilottomalta. Tanssi on hauskaa – ei tänne olla tultu suremaan. Pikkutytötkin tietävät sen, vai mitä?”
Henni vastaa yllättävään kysymykseen ainoastaan ”Niin” ja samassa nuo nauravaiset tytöt vievät Henniä ja Hettiä tanssin pyörteisiin. Ensin tyttöjä hiukan ujostuttaa, mutta sitten he rohkaistuvat ja he pääsevät vauhtiin. Samassa alkaa soida isän lempimusiikki. Tytötkin alkavat twistata muiden joukossa. Posket punaisina he liikkuvat rytmikkäästi. Äkkiä Hetti huomaa lattialla jotakin kiiltävää. Hän kyykistyy ja ottaa käteensä avaimet, joissa roikkuu vaaleanpunainen pieni lasikenkä.
”Katso Henni! Ihana kenkä! Kukahan on hukannut sen?”
”Ihan kuin siinä sadussa. Tuhkimohan pudottaa kenkänsä tanssiaisissa”, haaveilee Henni.
”Ajattele, jos tämä kenkä sopisi sinulle Henni! Sinä olisit silloin prinsessa!” Hetti miettii.
”Minulla on pieni jalka, mutta tuo ei mene kuin minun pikkuvarpaaseeni”, naurahtaa Henni ja jatkaa vielä vakavana: ”Joku on varmasti huolissaan hukattuaan avaimensa. Viedään ne tuonne kahvioon.”
Kahvilan emäntä ihailee myöskin avaimissa olevaa lasikenkää.
”Toivottavasti avainten omistaja löytyy. Minäpä käyn kuuluttamassa tuolta lavalta”, emäntä sanoo mennessään.
Kohta, kun musiikki on tauonnut, kantautuu emännän ääni tanssilavan joka nurkkaan: ”Huomio, huomio! Tanssivauhti on ollut niin nautinnollista, että joku ei ole huomannut pudottaneensa avaimensa. Tarkkasilmäiset tytöt löysivät autonavaimet, joissa roikkuu upea vaaleanpunainen kenkä. Avaimet voi noutaa kahviosta. Kiitos!”
Kuulutuksen jälkeen Ontot Pöntöt jatkavat soittamistaan ja väki alkaa jälleen tanssahdella.
Henni ja Hetti istuvat kahviossa odotellen, kuka hakee avaimensa. Hetken päästä he huomaavat, kun äiti ja isä tulevat myös kahvioon. Isä painelee tomerasti kahvion emännän luo. Mitä kummaa? Emäntä ojentaa isälle tuon lasikengän avaimineen.
Äiti ja isä tulevat istumaan tyttöjen kanssa samaan pöytään.
”Mitä kummaa, isä! Sinunko ne avaimet olivat? Hetti löysi ne tuolta lattialta”, sanoo Henni torumista äänessään.
”Isä, miten sinä olet voinut pudottaa avaimesi, kun aina sanot meillekin, että avaimet on aina laitettava siten, etteivät ne pääse missään tapauksessa putoamaan”, toruu Hettikin.
Äitiä hymyilyttää, kun isä on nolostuneen näköinen ja vastaa tytöille posket punaisina: ”Anteeksi, tytöt! Huomaan nyt, että vaikka olin laittanut avaimet mielestäni hyvin talteen, niin silti ne voivat pudota. Olen ilmeisesti useinkin torunut teitä huolimattomuudesta, vaikka te olettekin yrittäneet parhaanne. Anteeksi vielä ja anteeksi, kun hukkasin avaimeni.”
”Saat anteeksi”, vastaavat tytöt.
”Kiitos tytöt! Nyt minä tarjoan kaikille limsat!” vastaa helpottunut isä.
Kaunis ilta on alkanut hämärtää ja tanssilava hiljenee vähitellen. Henni ja Hetti ovat jo peiton alla nukkumassa unissaan yhä tanssien. Kisu ja Hiirulainen istuvat ulkona miettien sitä, kuinka mahtava voima musiikilla onkaan. He olivat nauttineet illasta joka solullaan.
”Eiköhän tanssahdella mekin unten maille”, toteaa Kisu.
