”Suapihan sitä aikuinen immeinen kokkeilla” sanoo Ruonansuu-hahmo telkkarissa. Kokeilut ovat ikivanha asia. Moni tieteenala on saavuttanut uraauurtavia tuloksia juuri sillä menetelmällä. Viime aikoina kokeilukulttuuri on saanut uutta huomiota osakseen.
SITRA – Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden rahasto – käynnisti useita kokeiluita osana Uusi Turvallisuus-foorumia. Sain olla mukana.
Yksi onnistuneimmista kokeiluista lienee ollut Vantaan Hakunilan kirjastossa toteutettu Kirjastomummo ja -vaari. Kirjastossa oli havaittu, että on levotonta. Lapset kääntyivät usein henkilökunnan puoleen. Heillä ei muutoin ollut kuuntelevaa aikuista.
Löytyi sopivia ikäihmisiä. Heillä oli aikaa jaettavaksi. Johdettu kokeilu käynnistettiin muutama viikko sitten. Mummo oli raskaan sarjan uunon pelaaja. ”Ei meidän mummo pärjäisi”, sanoi Samir. Vaari taas keskittyi tärkeään kansalaistaitoon, kuunteluun. Hänestä oli kiva kuunnella, kun toiset lukivat. Miten hienoa preppausta ja kielenopiskelua maahanmuuttajalapsille!
Kun kunta tekee, kysytään kuka maksaa ja mitä maksaa. Tämä kokeilu ei maksanut oikein mitään. Julkisuus on ollut merkittävä.
Korjatkaa jos muistan väärin, mutta eikös Vähävuoren Margit toiminut koulumummona muutama aika sitten. Hyvällä menestyksellä.
Vinkiksi vaan Tammisen Timolle ja kumppaneille: kirjastomuorin ja kirjastovaarin virat vaan hakuun. Aktiivisia osallistujia löytyy varmasti. Se olisi tavattoman vahvaa välittämistyötä.
Samassa projektissa edistettiin nuorten ja kauppakeskustoimijoiden välejä Kampissa, juurrutettiin kybertaitoja espoolaismukeloille, suunniteltiin arktista liiketoimintaa huoltovarmuusasioissa ja käyttäjäystävällisiä palveluita poliisihallintoon. Useimmat kokeilut onnistuivat paremmin kuin uskallettiin odottaa. Tästä on hyvä jatkaa.
Kokeilut edellyttävät avointa mieltä, luovuutta ja rohkeutta. Se antaa osaajille tilaa. Pilkuntarkka etukäteissuunnittelu ei toimi eikä se ole tarpeenkaan. Riittävä on hyvää. Ja totuus on sekin, mitä Ylöjärven tyttö jo kauan sitten lausui: ”Koita vaan, ei se mitään maksa!”
Mistä Kivi tiesi?
Jukolan pojista Eero ja Simeoni tekivät poskelleen menneen markkinamatkan Hämeenlinnaan. Kaikki meni, eikä piisannutkaan. Ankarissa jälkijäristyksissä Simeoni pakeni metsiin ja näki valveunia. Kohtasipa hän jopa Saatanan, joka vei hänet aikamatkalle Kuuhun.
Ja mitä sieltä näkyikään: ”Ja näin minä kaiken maailman piirin, näin Enklannin valtakunnan, Turkinmaan, Pariisin kaupungin ja Amerikan valtakunnan. Sitten näin minä Ison-Turkin nousevan ja kauheasti hävittävän kaikki; ja hänen jäljessään asteli se suuri sarvipää Mammona, ajellen ihmissukua maan-äärestä maan-ääreen kuin susi lammaslaumaa. Niin hän ajeli ja kaahasi, ja kuristi lopulta koko maailman ja Amerikan valtakunnan.”
Millainen oli Eurooppa 1860-luvulla, entä Suomi? Mistä joku Nurmijärven takamailta majaillut kirjailija Kivi on voinut haistaa islamilaisen maailman laajentumispyrkimykset ja Arabikevään, Lehmann-Brotherssit, ja pörssiromahdukset?
Kirja on julkaistu 1870. Kirjoittiko Kivi Krimistä?
