Tarina rakkaudesta ja tehostetusta palveluasumisesta

Isovanhempani on syntynyt 1920-luvulla. Hän on hankkinut viisi lasta, hoitanut lapsensa kotona ja mennyt työhön koulun siivoojaksi, tehnyt työtä, josta on pitänyt aina eläkkeelle asti. Hän vanheni ja sairastui 80-vuotiaana alzheimerin tautiin, saa eläkettä. Sai kauan kaivatun paikan tehostetusta palveluasumisesta, missä on ympärivuorokautinen hoito ja ammattitaitoiset hoitajat. Käteen isovanhemmalleni jää tehostetun palveluasumisen palvelumaksujen jälkeen 47,72 euroa. Täällä kuukaudessa käteen jäävällä summalla hänen pitäisi pystyä maksamaan lääkkeet, lääkärissä käynnit, vaatteet sekä hygieniatuotteet.

Nyt kun Akaan kaupunki on vuoden alusta lähtenyt muuttamaan vanhainkodin osastoja tehostetun palvelun asunnoiksi, on tullut konkreettisesti ilmi, että vanhuksille pakollisten palveluasumisen maksujen jälkeen ei jää rahaa edes perustarpeisiin. Tämä on asia johon pikaisesti puututtava.

Onko tämä arvokasta vanhuksen kunnioittamista ja kohtelua? Tuetaanko tällä ikääntymistä ja vanhenemista? Eikö kaikilla ikääntyvillä ole oikeus arvokkaaseen vanhenemiseen ja turvallisuuteen? Herää kysymys, toteutuuko 1.7.2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki Akaassa.

 

Kaikkia ikääntyviä kunnioittaen

Rakkaudella lapsenlapsi ja valtuutettu

Kirsi NordSarkola