Kirjoittaminen on keino tutkiskella itseään. Se kuuluu myös elämänhallintaan, oli kyse vaikka vain kauppalapun kirjoittamisesta. Kirje päättäjälle tai yleisönosastokirjoitus ovat vaikuttavampia, kun ne on laadittu hyvin.
Hyvä itseilmaisu korreloi aina myös hyvään itsetuntoon.
Kirjailija, kirjoittajakouluttaja Taija Tuominen kertoi sunnuntaina 9. maaliskuuta Kylmäkoskella Koko kylän olkkarilla kirjoittamisen merkityksestä ihmiselle. Ilta aloitti Olkkari-hankkeen kirjallisuuskahvilat.
Nykyään Hämeenlinnassa asuva Tuominen on kotoisin hauholaiselta maatilalta. Hän kertoo olevansa yksinäisen maaseudun yksinäinen lapsi, jonka päivähoitopaikka oli tyhjä karsina navetassa. Kaverina oli viereisen karsinan vasikka.
Lapsuus kotitilalla muistuttikin lähinnä modernia Ryysyrantaa.
Nuori Taija löysi itse kirjallisuusterapian. Hän istui erään vanhempiensa riidan päätteeksi pirtin nurkkaan purkamaan tunteitaan kirjoittamalla voipaperille
Tytön pelasti lukeminen ja kirjoittaminen. Hän luki kirjastoauton kirjat, luki kaiken kotiin tulevan postin aina Maaseudun Tulevaisuudesta Pellervoon.
– Luin kaiken, koska se oli mahdollisuus päästä pois, Tuominen toteaa.
Kirjoittamalla näkyväksi
Kirjallisuusterapia perustuu siihen, että ihminen löytää oman elämäntilanteensa valmiista tekstistä, jonka hän lukee tai tuottaa itse. Tämä on mahdollista kaikissa luku- ja kirjoittamiskokemuksissa.
– Päiväkirjan kirjoittamisessa ei ole muuta sääntöä kuin että sääntöjä ei ole. Sen pohjalta voi kirjoittaa vaikka runoja. Kirjoittaminen tekee ihmisen näkyväksi. Paperille voi kirjoittaa asioita, joita ei voisi sanoa ääneen.
Kirjoittamalla saa kokonaiskäsityksen elämästään, voi parantua menneisyyden kipeistä muistoista ja löytää elämälleen tasapainon.
Omien ajatusten ja tunteiden kirjoittaminen voimaannuttaa. Se tekee ihmisen näkyväksi.
– Jokainen ihminen on elämäkerran arvoinen. Sen avulla voi tutkia omaa identiteettiään tai taltioida asioita tiedoksi jälkipolville.
Kirjoittamisessa on käytössä todellisuuden lisäksi koko mielikuvituksen maailma. Taija Tuominen sanoo, että jokaisessa ihmisessä on luovuutta.
Yksityiskohdat tehokeinona
– Kirjoittamisen taito on meillä jokaisella. Aiheita kirjoittamiseen saa kaikkialta, vaikka salakuuntelemalla junassa muiden puheita. Kannattaa pitää mukanaan muistivihkosta, jonne kirjoittaa ideat ylös heti, kun ne tulevat mieleen.
Vihko kannattaa sujauttaa myös tyynyn alle tai yöpöydän laatikkoon. Yksi avainsanakin usein riittää muistuttamaan aamulla, millainen idea yöllä putkahti mieleen.
Osa kirjailijoista sanoo, että on parasta kirjoittaa kokemansa perusteella asioista, jotka tuntee. Toiset turvautuvat mieluummin mielikuvitukseen. Taitava kirjoittaja saa lukijansa uskomaan vaikka lentäviin lehmiin.
Kirjoittamista voi myös harjaannuttaa. Erilaisia laji- ja tyyliseikkoja voi opetella esimerkiksi kirjoittamisoppaista.
Mitä suuremmasta asiasta on kyse, sitä vaikeampi on saada lukija liikuttumaan. Tuominen vinkkaa, että esimerkiksi luonnonkatastrofista kirjoitettaessa kannattaa lähestyä asiaa jonkin yksityiskohdan kuten yhden yksilön näkökulmasta.
Kielenkäyttöä voi kehittää esimerkiksi sanaristikoita tekemällä.
– Ihminen muistaa enemmän kuin tiedostaakaan. Aiheita eletystä elämästä voi kaivella muistiharjoituksia tekemällä. Hyvä muistoharjoitus on miettiä jotain lapsuuden ruokamuistoa. Kun siitä alkaa kirjoittaa, tulvii muistoja koko ajan lisää.
Pois perfektionismista
Kirjoittamisessa voi tulla blokkeja, joihin pystyy kuitenkin itse vaikuttamaan.
– Ei pidä yrittää tehdä kerralla valmista tekstiä. Jos pyrkii heti täydellisyyteen, ei pääse virkkeestä toiseen, ellei edellinen tyydytä itseä täysin. Täytyy muistaa, että kirjoittaminen on prosessi, jossa tehdään ensin raakatekstiä. Sitä hiotaan valmiiksi myöhemmin.
Ylipäätään liikaan täydellisyyteen pyrkiminen voi estää koko kirjoitusprosessin, vaikka mieli tekisi laittaa ajatuksia paperille.
Jos tekstiä ei tunnu tulevan, tauko usein auttaa. Halkojen hakkaaminen voi vapauttaa ajatukset.
Joskus ajatellaan, että pystyäkseen kirjoittamaan pitää odottaa lomaa tai vaikka eläkkeelle pääsyä. Taija Tuominen suosittelee kirjoittamaan mieluummin vähän joka päivä. Vuoden päästä on kertynyt jo melkoinen määrä raakatekstiä.
Tuominen tiivistää, että hyväksi kirjoittajaksi tullaan lukemalla paljon, kirjoittamalla paljon ja kuuntelemalla syvästi.
