Samuli Putro riisuu haastattelun aikana kenkänsä pukeakseen ne hetken päästä uudelleen jalkaansa, jotta voi kipaista tupakkahuoneeseen ja laittaa tupakaksi.
– Anteeksi, olen hukannut toiset kenkäni tänne jonnekin pari päivää sitten, nämä jotenkin puristavat.
Putro bändeineen on parin viime päivän aikana mitä ilmeisimmin kotiutunut akaalaiseen hotelliin, jossa täytyy muistuttaa itseään, että tupakointi on tosiaan sallittua vain merkityssä paikassa.
Laulaja Samuli Putro, kitaristi Mikko Kosonen, basisti Mikko Määttä, rumpali Mikko Kaakkuriniemi sekä kosketinsoittaja Tuukka Tuunanen saapuivat Viialaan keskiviikkona hioakseen soittoaan ja ryhmähenkeään ennen poikkeuksellista levynjulkaisukeikkaansa sekä sitä seuraavaa kuukausien ajan kestävää kiertuettaan.
Samuli Putro on sanansa mittainen mies. Viime vuoden elokuussa Vasenkätisten Vestivaalilla esiintynyt säveltäjä ja sanoittaja ihastui Viialan Seurahuoneeseen heti ensi näkemältä ja totesi tuolloin voivansa helposti viettää hohtomaiseksi hotelliksi kuvaamassaan paikassa vaikka kaksi kuukautta.
– Tässä rakennuksessa on palanen mennyttä maailmaa, ja silti elämme täysin nykyhetkessä, Putro suitsuttaa samassa paikassa puoli vuotta myöhemmin.
Pienimuotoinen voi olla täydellistä
Ihan joka jätkä ei saa kokonaista hotellia omaan käyttöönsä, mutta asiaa auttaa, jos kohtaa toisen musiikkiin intohimoisesti suhtautuvan jätkän.
– Ei tämän haaveen toteuttaminen ollut mitenkään itsestään selvää. Tämä on Akaan elävän musiikin yhdistyksen Almun ansiota, eikä puheenjohtaja Mikko (Peltoniemi) ei kertaakaan kysynyt, että onko tässä järkeä. Tuollainen tuumasta toimeen asenne on ihailtavaa, ja tunnistan sen jonkinlaiseksi Raahe-mentaliteetiksi, jossa asioita ei heti kriisiytetä, vaan mietitään ensin, onko jokin mahdollista, 18 000 asukkaan Raahesta kotoisin oleva Putro suitsuttaa.
Raahessa vietettyjen nuoruusvuosien jälkeen täysin helsinkiläistynyt Putro nostaa vertailun vuoksi esille Helsingin elävän musiikin yhdistyksen elmun kädenväännön uusista toimitiloista.
– Siellä on kyse miljoonista euroista, mutta tällaisen yhden bändin harjoitteluperiodin mahdollistaminen on mallikas esimerkki siitä, että toiminta voi olla paljon pienimuotoisempaa, mutta toteuttaa silti täydellisesti elävän musiikin yhdistyksen henkeä.
Muusikon mielestä on erittäin poikkeuksellista, että elävän musiikin esittämiseen tai harjoittamiseen suhtaudutaan suopeasti. Tilaisuus oli niin ainutkertainen, ettei bändi pistänyt vastaan, vaikka joutui arki-iltana lopettamaan treenaamisen iltayhdeksältä.
– Ei minulla ole ollut omaa hotellia aikaisemmin käytössä. Kun makasin huoneessa sängyllä, kuulin kun alakerran salissa kuului soitinten virittelyääniä, joten tiesin treenien alkavan, Putro virnistää.
Mittasuhteita universumista
Samuli Putron neljäs soololevy Taitekohdassa on julkaistu aamulla, ja muusikko toteaa levynjulkaisukeikan tekevän levystä konkreettista ja totta. Samalla muusikko toteaa olevansa levynsä nimen tapaan taitekohdassa, jossa vaaditaan ennen kaikkea rohkeutta päästää irti jostakin, jota on työstänyt aktiivisesti viimeiset 13 kuukautta. Väliin mahtuu viime kesän kiertueenkin vuoksi vain pari viikkoa, jolloin musiikki ei ollut miehen elämässä pääosassa.
– Syyskuussa vietin pari viikkoa järven rannalla ilman musiikkia. Se oli sellainen kokoava kokemus universumin äärellä tummaa yötaivasta tarkkaillen, Putro kuvailee.
Sanoittajan ja säveltäjän työn seuraava vaihe on alkaa elämään levyä, jonka keikkoja on sovittu jo tuleville yhdeksälle kuukaudelle.
– Ensisijainen tarkoituksemme on järjestää akaalaisille ensikuulemisen oikeus, ja siinä syntyy sellainen vaikeasti määriteltävissä oleva kipinä, jota ei enää koskaan ole sen jälkeen. Konserttitilanteessa eläminen vaatii rohkeutta, ja irtipäästäminen on hurjan hankalaa.
Taitekohdan rimakauhua
Pienestä rimakauhusta huolimatta Samuli Putro toteaa muistuttavansa itseään aika ajoin siitä, että tämä on juuri sitä mitä hän on elämältään pienestä pitäen halunnut. Sosiaalisessa mediassa pyörimisen sijaan tähtihetket syntyvät jonain tavallisena tiistaina, jolloin voi käyttää neljä–viisi tuntia soittamiseen ja kirjoittamiseen.
– Työstäni voi kuka tahansa olla sitä mieltä, että se on huonoa, mutta sen haluan tuoda näytille. Eikä mua itseänikään kiinnosta jonkun taiteilijan akvaariokalat, vaan salaisuudet ovat aina kiinnostavampia kuin se, mitä huudetaan koko ajan jossain facebookissa.
Samuli Putro kättelee, kiittää ja toteaa vetäytyvänsä pienelle levolle ennen saunaa ja vetää huoneen numero neljä oven kiinni. Muusikon kengät unohtuvat aulan nojatuoliin.
Viisi tuntia myöhemmin Samuli Putro bändeineen antaa yleisölleen kaksituntisen keikkansa aikana paljon muutakin kuin uunituoreen levyn kappaleiden ensikuulemisen oikeuden.
Jalassa ovat ne toiset kengät. Ne löytyivät lopulta huoneen numero neljä sängyn alta.
