Reetta Kantojärvi kauhisteli Akaan Seudussa 5.2.2014, kuinka huonosti tuotantoeläimiä kohdellaan. Kirjoituksesta jäi kuva, että hänellä ei ole asiasta henkilökohtaista mielipidettä. Olen varma, että paljon isompi prosentti lemmikin pitäjistä on ihmisiä, joilta pitäisi ottaa eläimen pito-oikeudet välittömästi pois.
Vuosikymmenien kokemuksella voin sanoa nähneeni ja kuulleeni liikaa huonoa kohtelua. Muutamia esimerkkejä: 80-luvulla löysin metsästä kaksi koiranpentua monia kilometrejä lähimmästä asunnosta. Vuosia sitten kaksi tyttöjä jätti helteellä koiran autoon Hämeenlinnassa laivarannassa. Tyttöjen tullessa takaisin, oli koira menehtynyt kuumuuteen. Kun pikkupoikana menin naapuriin, niin siellä samanikäiset pojat olivat hirttämässä kissaa. Kun tämä ei onnistunut, niin sitten kissaa ammuttiin ilmakiväärillä. Juuri luin lehdestä Tampereella roskiksesta löydetystä kissanpennusta.
Tuntuisi, että eläinsuojelijat luulevat eläimen ajattelevan kuin ihmisen, joista osa valittaa lähes kaikesta. Eläin ei ajattele, että kylläpäs taas huonoon navettaan jouduin, on perkeleen ahdastakin ja seiniäkään ei ole maalattu.
Pienviljelystalossa kasvaneena tiedän elukan olevan tyytyväinen, jos saa maittavaa ruokaa säännöllisesti. Silloin ei kyllä ruoka auta, jos eläin kokee tulleensa kiusatuksi.
Kerrostalo on tosi kaukana eläimen ihanneasumisesta. Koirat kärsivät ehkä eniten, kun jätetään asuntoon yksin haukkumaan ja ikävöimään. Kyllä ainakin koiralle on lottovoitto syntyä maataloon metsästyskoiraksi. Tämä on koiran elämää. On se toista kuin makailu kesähelteellä ja kuunnella kerrostalo outoja ääniä.
Mikko Mäkelä
