Vanha kollegani ja tuttuni, entinen maaherra Rauno Saari lanseerasi Tampereen regionille seutukaupunkimallin vaihtoehdoksi. Se taisi olla mielekäs, joskin teoreettinen malli, kun Tampereen ympäryskunnissa vastustetaan pakkoliitosta henkeen ja vereen. Tampereen politiikka ja konstit tunnetaan. Tilaaja-tuottaja -malliin ei olla innostuttu ja leegio pormestaripoliitikkoja hirvittää. Toki naapurit marjastelevat Tampereen palveluilla. Tampere maksaa ja ottaa velkaa, joten sen intressin ymmärtää. Puhdistamokin pitää rakentaa omaan kallioon, kun naapurit eivät sitä halua alueilleen. TAVASEkin näyttää kaatuvan vedenottamoharjujen pulmiin ja sijaintikuntien vastustukseen. Akaa kaukaa viisaasti päätti ostaa vetensä Hämeenlinnasta. Kauan sitä on Mallasvettä juotukin ajoittaisine makuineen ja hajuineen.
Kuntaministeri havittelee Brysseliin, jossa on kyllä ihan kiva spatseerata vapaa-aikoina suklaata syöden ja maistellen hyviä oluita simpukoista puhumattakaan, Pakkopykälä laissa ottaa koville. Sehän toisi perälaudan, mutta sitä demareissa kovin kaihdetaan, kun on lupauksia annettu, ettei pakkoa käytetä. Hallitus alkaa olla tuuliajolla ja ministereille nauretaan. Oppositio hekumoi tilanteesta, mutta entäs sitten, kun on oma vuoro todennäköisesti vaalien jälkeen tulossa. Jutta Urpilainen sai kovan haastajan. Ammattiyhdistyspomot panevat pyörät pyörimään. Jos Rinne voittaa ja tulee ministeriksi, ollaan erikoisessa tilanteessa.
Tuota Tampereen jakoa siinä Saaren vaihtoehdossa en oikein ymmärrä toimivaksi. Hervanta ja Teisko toki ovat omat alueensa. Tampereen keskustan jako on aika hankala. Olen kartoista yrittänyt katsoa, että mihin se Ristinarkku esimerkiksi kuuluu? Se kun voi olla omakohtainen loppusijoituspaikkani. Niistä hallintohimmeleistä on paljon puhuttu. Kai siitä semmoinen tulee. Itse ymmärrän vain jouluhimmelit. Aika haavoittuvia säkkäröitä nekin ovat ja hankalia säilyttää. Ei kai tuota seutumallia niin tosissaan oteta. Onhan se semmoinen keskustelun hillitsijä. Helsingin seudulle se kumminkin tulee. Jonkinlainen YTV siellä on ollut yli 40 vuotta. Olenhan siellä itsekin ihmetellyt pari vuotta.
Tuo sosiaali- ja terveyspuolen keskustelu on hiljentynyt. Nyt odotetaan kaiketi palautetta kunnilta. Kyllähän tuo hallituksen soutaminen ja huopaaminen on vienyt kunnilta halun ja mahdollisuudet kehittää omaehtoisesti toimiaan. Valtionosuuksilla on kiristetty ja niidenkin tulevaisuus on epäselvä. Asiantuntijoita on siirretty syrjään, kun poliitikot haluavat itse panna sorkkansa joka paikkaan. Se on sääli, että tässä talouskurimuksessa ei oikein tiedä kehen uskoisi. Presidentti puhuu omista kokemuksistaan ja ministerit toimivat omillaan. Kuinkahan siinä ehtooyöllä heillä uni tulee noissa vaikeuksissa?
Akaa on täällä Etelä-Pirkanmaalla omissa oloissaan. Se kai hiljakseen odottelee, mitä tuleman pitää. Tampereesta ollaan liian kaukana ja Valkeakoskeen ei oikein haluta. Yrityksiä ja työtä pitäisi saada. Kilpailu on hyvästä, vaikka yhteistyötäkin pitää olla. Kun näistä loskakeleistä päästään kevääseen, niin eiköhän sitä jotain ratkaisuja tule odottaen tai odottamatta. Elämme mielenkiintoisia ja vaikeita aikoja.
Kirjoittaja on entinen Akaan kaupunginjohtaja ja nykyinen eläkeläinen
