”Kalle tuli aamulla rakennustyömaalle, mutta oli aika nuhjuisen oloinen ja vaatteetkin vähän kurassa. Mestari kysymään, mikäs Kallella on. – Jäi toiset aamulla nukkumaan, vastasi Kalle tunnetun laulun sanoin. Mestarille Kallen vastaus ei oikein auennut ja niinpä hän kysyi asiaa yhdeltä työmaan miehistä. Oli ollut hautausmaalla yötä.”
Tyypit ovat kadonneet ja elämä on muutenkin harmaantunut. Meistä luterilaisessa hiirenpyörässä juoksijoista ei juttuja tai kaskuja saa. Aamulla töihin, illalla kotiin. Miehetkin siivoavat ja juoksevat ”ompeluseuroissaan”. Eipä silti, sanotaan, että parhaat kokit ovat miehiä.
Markku Lapinleimu on koonnut kaskukirjan Kalle Kaskelasta. Tämän vuonna 1918 syntyneen ja 1998 manan majoille siirtyneen rakennusmiehen tuntevat hyvin varsinkin vanhemmat toijalalaiset. Tiedä sitten, onko Kalle varsinaisesti manan majoilla, hänestä nimittäin kerrotaan satoja kaskuja. Monena mies eläessänsä.
Kalle on jättänyt kotiseutukulttuuriin vahvan jäljen. Viinaa juotiin, pahennusta aiheutettiin, mutta myös töitä tehtiin lujasti ja omatunto pidettiin puhtaana. Kalle oli tyyppi, wanhan liiton mies, jota kaskuista päätellen kunnioittivat herrat ja narrit. Johan sekin lie näky, kun tapaturmaisesti menetetyn vasemman käden paikalla oli koukku.
Kaskuissa seikkaillee Tähtisilmä ja monta tunnettua toijalalaista. Kirjaa selatessa tulee hyvälle tuulelle, vaikka aika entinen ei koskaan enää palaa.
Markku Lapinleimun kaskukirja on oiva lisä kotiseutukokoelmaan. Kenestä tehdään seuraava? Omaksi kirjaa voi tiedustella numerosta 0500 632 157.
”Virtasen Tompaus ja Kalle löysivät vajaan viinapullon työväentalon halkopinosta. Kalle otti ensin ryypyn, irvisti ja antoi pullon Tompaukselle. Tämä otti pitkän ryypyn, irvisti ja sylkäisi aineet suustaan. – Tämähän on kusta, sanoi Tompaus, johon Kalle, – No sitähän minäkin ajattelin.”
