Viime viikolla tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Toijalasta kadonnut, tuolloin 14-vuotias Nora Bhatia löytyi menehtyneenä metsästä. Hänellä oli koulusta lähtiessään puolen litran vodkapullo, joka löytyi tyhjänä. Tapaus aloitti laajan keskustelun koulukiusaamisesta ja nuorten alkoholin käytöstä.
Ketkä voivat parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia: koulu, vanhemmat, tutut vai tuntemattomat? Vastaus on: kaikki edellä mainitut. Jokaisen on tärkeä kiinnostua omasta sekä läheisten ihmisten hyvinvoinnista, sillä ihminen tarvitsee välittämistä. Rakkauden vastakohta ei olekaan viha, vaan välinpitämättömyys.
Mitä välittäminen sitten on? Välittäminen näkyy kaikessa; se on kohteliaisuutta, empatiaa, lämmin halaus ja taputus olalle. Se on ystävällisyyttä, auttamista ja läsnäoloa. Välittäminen on itsekkyyden vastakohta. Välittäminen on sitä, että toivottaa hyvää huomenta, hyvää yötä, ja kysyy miten päivä meni, mitä teit ja miltä tuntui. Se on toisen ihmisen ajatusten kunnioittamista.
Välittäminen on läsnäoloa, sitä, että kuuntelee, mitä toisella on sydämellä. Se on pyrkimys saada ihmiset voimaan paremmin. Välittäminen on huolehtimista, että kaikilla on hyvä olla. Se on katsomista, että kaikki pysyvät mukana, että kuljetaan ja tehdään yhdessä.
Naapurin lapsia voidaan pitää silmällä siinä missä omiakin. Kun kylään, kortteliin tai kerrostaloon alkaa levitä yhteisyyden ilmapiiri, se ravitsee samalla tavalla kuin hyvä perhe-elämä. Olipa ihminen millainen tahansa, hänestä välitetään.
Lääke yksinäisyyteen on yhdessäolo. Se tuo mukanaan elämän merkityksellisyyttä ja aitoa välittämistä. Tämä tepsii kaikenikäisten tunteisiin, myös nuorten tunne-elämän oireisiin. Yhteisöllisyys tekee elämästä merkityksellistä. Kun elämällä on merkitystä, selviää mistä vain. Merkityksellisyyden tunne on ratkaiseva ihmisen hyvinvoinnille.
Olemme tilanteessa, jossa kiihtyvään talouskasvuun sitoutuminen tuo tullessaan koko ajan lisääntyviä sosiaalisia, emotionaalisia ja stressin aiheuttamia haasteita. Nyt on aika pysähtyä ja muuttaa suuntaa, sillä kokemus läheisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja merkityksellisyydestä on terapeuttinen: silloin jokainen yhteisön jäsen tuntee itsensä läpikotaisin hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Paljon puhutaan nuorten syrjäytymisestä. Olemme valmiita huolehtimaan joka syksy ekaluokkalaisista ja heidän koulutiestään liikenneturvallisuuden suhteen. Nyt on aika suhtautua asiaan siten, että koululaisella on monta muutakin koulupäivää, jolloin aikuisia tarvitaan – myös muualla kuin liikenteessä.
Toisesta ihmisestä välittäminen on läsnäoloa, vaikka tilanne olisi niin rankka, että sanat puuttuvat. Yllättävän usein isotkin asiat alkavat aivan kuin itsestään punoutua auki, kun on tietoisuus taustavaikuttimesta: ”Olen luonasi ja autan sinua, jos tarvitset”.
Kun yhteiskunnan julkisten palvelujen osalta ajetaan tukipilareita alas, korostuu yhteisöjen voima. Usein se pieni hetki aikaa, läsnäoloa ja välittämistä maksaa itsensä korkojen kera takaisin. Vanhan afrikkalaisen sananlaskun mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Jaana Uolamo
Kirjoittaja on perheenäiti Toijalasta.
Ensi viikolla sarjassa kirjoittaa valtuutettu Inka Savolainen.
