Matematiikan tunnilla oppilaat jäystävät purkkaa ja näpräävät puhelimiaan. Yläasteella matematiikan laskut eivät enää kiinnosta, eikä koulua oteta vakavasti. Jälki-istuntoja ansaitaan joka viikko, eikä kokeisiin luku ole yhtä tärkeää kuin kavereiden tapaaminen. Kysyessään tähän syytä kuulee panostuksen alkavan vasta ensi vuonna. Monet kouluaineet kuitenkin loppuvat ennen yhdeksättä luokkaa, jolloin arvosanojen korottaminen on myöhemmin vaikeaa ja hankalampaa vastuun lisääntyessä joka vuosi.
Koulunkäynti on jokaisen omalla vastuulla, koska omat arvosanat vaikuttavat vain omaan tulevaisuuteen. Useiden oppilaiden vanhemmat maksavat rahaa hyvistä koearvosanoista tai hyvästä todistuksesta. Jokaisen tulisi kuitenkin ymmärtää, että hyvät arvosanat hyödyttävät vain itseäsi, vaikka raha voikin tuoda lisää motivaatiota.
Mielestäni on harmi, että yhä useammille oppilaille seiska kokeesta on hyvä numero. Se, että palauttaa koepaperin tyhjänä ei kuulosta kovinkaan hehkeältä. Onko hienoa saada huonoja koearvosanoja ja osoittaa välinpitämättömyyttä koulunkäyntiä kohtaan? Eivätkö oppilaat ymmärrä, kuinka paljon arvosanat tulevaisuuteen vaikuttavat?
Oppilaat istuvat koulunpenkillä tietyn ajan joka koulupäivä. Tällä samalla vaivalla toiset saavat arvosanoiksi kaseja, toiset nelosia, koska eivät kuuntele tunneilla. Totta kai kympit edellyttävät sekä kokeisiin lukua vapaa-ajalla että tuntiaktiivisuutta, mutta emmekö voisi panostaa saman tien opiskeluun, kun täällä kerran olemme? Olemme täällä itsemme ja tulevaisuutemme takia.
Mielestäni koulu kannattaisi ottaa vakavasti.
Emilia Lumio, 8B
