Oletko koskaan ajatellut, miten kohtelet muita ihmisiä? Kun kävelet koulun käytävällä yksinäisen ihmisen ohi, ajatteletko koskaan, miltä tuntuisi itse olla samassa tilanteessa? Voisitko kenties mennä juttelemaan? Luultavasti et, sillä ajattelet, että ”eihän asia minulle kuulu, onhan minulla omiakin ongelmia”. Mutta miksi?
Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi on tultu, sitä itsekkäämmäksi ihmiset ovat muuttuneet. Onko kaikki empatia toista kohtaan kadonnut noin vain? Ehkä jopa huomaamattasi saatat altistua joillekin näistä tavoista: huutelemiselle, mielistelylle, toisen hyväksikäytölle, kaksinaamaisuuteen, selän takana puhumiselle, syrjintään tai sarkasmin käyttöön väärällä tavalla. Jos sinulla on toiselle jotain sanottavaa, niin luulisi, että pystyisit esittämään asiasi kypsästi kahden kesken kasvotusten.
Ihmiskunta jakaantuu voimakkaasti ryhmiin, joissa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. On porukan vetäjiä, sivustaseuraajia, hauskuuttajia, haastajia ja muita. Tämän ryhmän ”jäsenet” jakaantuvat pienemmiksi kahden, neljän hengen porukoiksi, joissa pahan puhuminen lisääntyy. Pienessä porukassa myös omat luulot itsestä kasvavat ja muut jäävät huonommiksi porukan ulkopuolelle.
Näiden pienempien suuriluuloisten porukoiden lisäksi on myös yksilöitä, joissa piilevät samat piirteet. Niin sanotut ”kaikkien kaverit” vaihtavat parasta kaveriaan suurin piirtein joka päivä ja siirtyvät aina puhumaan pahaa vaikkapa tämän toisen osapuolen parhaasta ystävästä ja sabotoimaan näin heidän ystävyyssuhdettaan. Onko tämä sinusta oikein?
Mielestäni ihmiset kohtelevat toisiaan huonosti, ja toivoisin tekstini toimivat herätteenä niille joillekin, jotka huomaavat loukkaavansa muita, jopa heille tärkeitä ihmisiä päivittäin. En väitä, että itse olisin täydellinen, mutta toivoisin, että yhdessä pystyisimme muodostamaan hyvän ilmapiirin jatkossa parhaamme mukaan.
Peppi Laaksonen, 8C
