Viime vuosisadan alun Suomessa vanhempientoimintaa järjestämään alkaneet aktiiviset kansalaiset näkivät nuorten elämässä kolme ongelmaa: nukutaan liian vähän, pelataan aivan liikaa (kortti ja korona) ja tanssitaan tavattomasti. Hyvin syin voi kysyä, mikä on muuttunut tähän päivään: nuoret nukkuvat liian vähän ja kukkuvat yöt nenä kiinni tietokoneessa.

Näitä pohti maanantaina Akaassa alustanut Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila. Salissa väkeä oli niukanalaisesti, enemmänkin olisi mahtunut.

Kurttila kiinnitti aluksi huomiota siihen, että Akaassa ovat asiat näiltä osin hyvin. On aktiivista vanhempaintoimintaa, nuorisokahvilaa ja avoimia nuorisotiloja. Kurttila tietää mistä puhuu. Hänen johtamassaan 107 vuotta vanhassa liitossa on yli 1300 jäsenyhdistystä.

Koko kylä kasvattaa

Viesti oli vahva. Kasvattaminen on yhteistyötä. Se on totta kai vanhempien asia, mutta seurakunta, kaupunki, me kaikki – koko kylä kasvattaa.

On havaittu, että kotona keskustelu lasten ja nuorten kanssa ei aina suju.

– Morsetus ei mene perille, valaisi Kurttila.

Silloin on hyvä, että käytettävissä on muita aikuisia, kummeja, setiä ja oppilashuoltoa. Nuorilla jo kaveritkin ovat merkittävässä roolissa.

Vanhempain barometrin perusteella Kurttila arvioi, että nuoret sanovat suhteen omiin vanhempiin olevan hyvä. Vanhemmat vain ovat kovin kriittisiä ja vaativat itseltään kenties liikaakin.

Sosiaalinen media sai osansa keskustelussa. Sen vaarat ja ongelmat tiedetään, mutta toisaalta Kurttila korosti, että kännykkä ja tietokone ovat vahvasti lasten elämää. Ne voisi luetella sydämen, keuhkojen, pernan ja maksan jatkeeksi. Ne ovat elimellinen osa.

Kenelle puhua? Tunnemmeko toisemme?

Jokaiselle meistä ja varsinkin nuorille olisi tärkeää, että olisi joku, jolle puhua iloistaan ja huolistaan. Nuorille tehdyn kyselyn perusteella ilmeni, että omat vanhemmat – äiti ja isä – ovat sittenkin parhaat kanavat. Kaverien merkitys kasvaa iän karttuessa.

Siirtyminen yläkouluun on monta kertaa ratkaiseva vaihe. Silloin alakoulun kiinteys ehkä murtuu, tapahtuu eriytymistä monella tasolla. Vanhempien näkökulmasta olisikin tärkeää pyrkiä säilyttämään tai luomaan uudelleen ne yhteydet ja toimintatavat, joita alakoulussa on: soittoringit ja yhteiset yritykset luoda pelisääntöjä. Kysymys kuuluukin: tunnemmeko toisemme?

Kasvatus on kamppailulaji

– Meissä ja nuorissamme on paljon hyvää. Jaetaan yhdessä hyvää ja iloa ja otetaan lapset mukaan, Kurttila kiteytti.

– Aina ei ole fantastista, ei ollenkaan. Maailma ei ole helppo, mutta se on mahdollinen, hän päätti.

Kasvatus on kamppailulaji, Joskus otetaan yhteen, aina ei mene putkeen. Tapahtukoon perjantai-iltana mitä tahansa, niistä selvitään. Rohkea pitää olla ja tarvittaessa voi tunnustaa tarvitsevansa apua. Se se vasta vahvuus onkin.

 

Timo Rajala

 

 

Riittävän hyvä riittää

Ensimmäisen nykyisen muotoinen vanhempainyhdistys perustettiin Toijalassa nykyiselle Arvo Ylpön koululle vuonna 1994. Nyt yhdistyksiä on useita ja Akaan Vanhempainverkosto on vastikään rekisteröitynyt. Nykyisestä Akaasta löytyy sekä perinteitä että vahvaa tahtoa ylläpitää, uudistaa ja vahvistaa vanhemmuuden tärkeää tehtävää.

Ratkaisuksi riittämättömyyden tunteisiin voisi suositella ajattelutapaa, jossa tavoitteena on olla riittävän hyvä, ei super, paras tai ultra! Riittävä riittää. Usein se on läsnäoloa ja käytettävissä olemista. Aikaa.

Timo Rajala