Laurea-ammattikorkeakoulun rehtorina 1. helmikuuta aloittava akaalainen Jouni Koski saapuu haastatteluun akaalaiseen kahvilaan suoraan toisen asteen oppilaitosten opinto-ohjaajille pitämästään korkeakouluseminaarista Tallinnasta. Puhe kääntyy kuitenkin heti kaupunkiin, joka on ollut Kosken perheen kotipaikka jo vuodesta 2007 lähtien.
– Toijala on oikeasti helmi. Tämä on sellainen ihmisen kokoinen kaupunki, jossa on hyvät edellytykset ihmisenkokoiseen elämään. Lisäksi liikenneyhteydet täältä ovat loistavat, siis se on jotain ihan käsittämätöntä, että kaukojunalla Tikkurilaan menee tunti ja kymmenen minuuttia! Junassa on parempi rauha tehdä töitä kuin missään muualla, se on jotain upeata, Laureassa vuodesta 2007 työskennellyt Jouni Koski hehkuttaa.
Parkanosta kotoisin oleva Jouni Koski muutti 1990-luvulla pääkaupunkiseudulle, ja perheen omakotitalo rakentui lopulta Sipooseen. Kun perheen pojista toinen oli aloittamassa alakoulun ja toinen siirtymässä yläkouluun, alkoi Kosken-perhe pohtia muuttoa johonkin pieneen kaupunkiin.
– Etsimme ensisijaisesti meille täydellistä taloa aika laajalla skoopilla. Talo löytyi Nahkialasta ja Toijalan valtti oli myös oma lukio ja hyvät, lähellä olevat koulut. Muutenkin Toijalan palvelutarjonta on aika hyvin kasassa.
Vaikka Koski on markkinointia pääaineenaan lukenut kauppatieteiden maisteri, myöntää hän heti, ettei ole lainkaan seurannut sitä viestiä, mitä Akaa itsestään ulospäin vie. Kosken mukaan markkinointiviestintä ei ole mikään ratkaisu, jos se vastoin ihmisten odotuksia.
– Ihminen lähtee liikkeelle ensin omasta asumistarpeestaan, eikä tänne kukaan muuta, ellei siihen ole itsellä tarvetta. En usko, että asiat voivat muuksi muuttua markkinoinnilla, mutta vahvuuksia voi tietenkin tuoda esiin. Jos ihminen kokee, että hänellä on tarve muuttaa, niin silloin esimerkiksi tonttitarjonnalla voi olla merkitystä, Koski määrittelee.
Moottoritie on kuitenkin muuttanut Toijalan suuntaa vääjäämättömästi.
– Infralla on valtava merkitys, jos on koulutuksellakin. Vanhaa kolmostietä ajaessa ei olisi uskonut, että moottoritie voisi muuttaa työssäkäyntialuetta niin merkittävästi. Muistan miten ensi kertaa ajoin uutta moottoritietä – se jaksaa koskettaa ikääntyvää miestä edelleen.
Kosken mukaan työnteon kulttuuri on niin sanotuilla asiantuntija-aloilla muuttunut jo täysin.
– Ihmisten työssäkäyntialue on laajentunut, koska työt ovat esimerkiksi pilvessä, ja töitä voi tehdä mistä käsin vain. Näennäistä oleskelua työpaikoilla ei enää arvosteta, ja yhteisestä ajasta otetaan kaikki hyöty irti.
Koski muistuttaa, että sama pätee myös ihmisten elinympyrään, joka on kasvanut viime vuosikymmeniin verrattuna paljon laajemmaksi kuin ennen.
– Ja näin on riippumatta ihmisen sosiaalisesta taustasta tai asuinpaikasta. Nuoriso on tosi kansainvälistä ja kansainvälistä huolimatta siitä, missä he asuvat. Voidaankin kysyä, syntyykö tulevaisuudessa enää sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua koskaan poistua Toijalasta?
Vain yksi puuttuu
Ainakin Jouni Kosken puheissa yhdistyvät tunnelmat sekä Toijalan Valtatien varrelta että Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien kävelykaduilta.
– Toijalassa ei tarvita erikseen kävelykatua, kun tässä mahtuvat kulkemaan ihan kaikki. Kun ulkomaillakin haistelee ja maistelee maailman menoa, niin huomaa, että Akaan Toijala on aika uniikki paikka. Samaan aikaan kun tykkään olla täällä, mietin jotain elokuun lämmintä perjantai-iltaa Helsingin ydinkeskustassa. Nautin siitäkin ihan tavattoman paljon.
Keskustan uuden ilmeen lisäksi Koski sanoo arvostavansa Akaassa eniten elämän helppoutta ja vaivattomuutta.
– Kavereilleni tuolla Uudellamaalla aina kerron, että teepä tämä: Missä muussa kaupungissa voi ajaa autolla suoraan elokuvateatterin eteen ja pysäköidä siinä ilmaiseksi? Sama, jos hakee vaikkapa pitsat kotiin: siitä vain auto parkkiin ja pitsoja hakemaan.
Kosken mukaan on kuitenkin hyvä muistaa, että lähipalveluista puhuttaessa ei voi lähteä sotimaan yleistä kehitystä vastaan. Verkkokauppa haastaa hänen mukaansa liiketoimintamalleja nyt toden teolla.
– Jos elämä ennen olikin sitä, että lähdetäänpäs kylälle ostamaan, niin kyllä kauppaa tehdään yhä enemmän verkossa. Mutta uskon, että ne lähipalvelut säilyvät, joille on kysyntää.
Kosken mielestä Akaan palvelutarjontapaketti on yhtä lukuun ottamatta hyvin kasassa.
– Vitsailen aina, että Toijalassa on kaikki paitsi Lidl. Uskon myös siihen, että tarjonnan lisääntyminen lisäisi kysyntää myös muualla, niin se vain menee.
Akaan valtiksi Koski laskee myös naapurikaupunki Lempäälän liikekaupungin.
– Ideapark on myös hyvä asia. Pitää hyväksyä, että se on sitä, mitä nuoret haluavat. He ovat tyytyväisiä, kun pääsevät sinne aika ajoin pyörimään. Elämä on nuorten näkökulmasta erilaista, emmekä me voi heitä tännekään vangita, Koski perustelee.
Fokus verkkoon
Jouni Koski varoisi käyttämästä sanaa säilyttäminen myös joidenkin kaupungin tarjoamien palvelujen kohdalla. Jos rahat ovat lopuillaan, tulisi hänen mielestään myös kaupungin miettiä asioita ihan oikeasti käyttäjien ja tulevaisuuden käytön näkökulmasta.
– Kun meillä on iso huoli taloudesta, niin olisi olennaista miettiä, pitääkö ihan kaikkia asioita säilyttää. Pitää ihan oikeasti kysyä nuorilta, mitä he haluavat nyt. Pelkään välillä, että esimerkiksi nykymuotoiset, fyysiset nuorisotilat ovat enemmän seitkytlukulaisten haave.
Koski kyseenalaistaa myös kirjaston vain yksinomaan vanhojen niteiden säilytyspaikkana. Esimerkiksi omassa, 21.2. Tampereella tarkistettavassa väitöskirjassaan Myyntityö ammattina – Fenomenografinen tutkimus tradenomiopiskelijoiden käsityksistä Koski kertoo käyttäneensä tarkoituksellisesti sähköistä lähdemateriaalia.
– Mä olen ylpeä siitä, että olen kerran käynyt Toijalassa kirjastossa etsimässä lomalukemista. Mutta sähköisten lähteiden merkitys kasvaa koko ajan, ja huomaan, että väistelen jo itsekin välillä paperisia tutkimuksia.
Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmä ajettiin ylös 1990-luvulla, jolloin Suomi oli Kosken mukaan vielä ihan erinäköinen maa kuin tänä päivänä.
– Tuolloin kampusalueella piti ehdottomasti olla myös kirjasto. Ammattikorkeakoulut rakennettiin Suomeen, jossa ei ollut edes sähköpostia. Nyt kysymys kuuluu, pystymmekö tekemään uutta tutkimusta ilman perinteistä kirjastoa?
Koski kuitenkin painottaa, ettei kehitys tarkoita automaattisesti organisaatioiden koon kasvattamista. Esimerkiksi Laurea on tulevan rehtorinsa mukaan lähes 8 000 opiskelijallaan jo niin iso ammattikorkeakoulu, ettei sen kokoa kasvattamalla saavuteta mitään uutta. Kosken mukaan suurikin yksikkö voi olla huonosti verkostoitunut. Lisäksi ammattikorkeakoulun pitää olla todella aktiivinen omassa toimintaympäristössään ja näkyä myös ulospäin.
Ydin syntyy hänen mielestään siitä, mitä toimintaa talossa tarjotaan. Eikä talolla tarkoiteta enää sitä, että istutaan välttämättä samassa rakennuksessa.
– Se opetus, mitä ennen katedeerilta annettiin, on opeteltavissa verkosta. Virtuaaliopetuksen kehittäminen onkin nyt kaiken a ja o, rehtori linjaa.
