Edellinen viikko oli raskas Akaalle. Tv-uutisten sekä iltapäivälehtien pääotsikoksi päätyminen Suomen epäviihtyisimpänä kuntana ei ollut mieltäylentävä saavutus. Seuraavaksi tietoon tulivat aseelliset taksiryöstöt Toijalassa ja Akaa leimattiin oitis Suomen Chicagoksi Lahden sijaan. Voin rehellisesti sanoa, että otin henkilökohtaisesti aika raskaasti uutisen asumisviihtyvyyden puutteesta kotikaupungissamme. Varmasti osaksi näiden Paluumuuttaja-kirjoitusteni vuoksi minulle on täällä asumiseni aikana kehittynyt hyvin vahva suhde Akaaseen. Olen ehtinyt kehua monelle uutta asuinpaikkaamme ja yrittänyt tehdä jopa käännytystyötä tänne muuttamisen puolesta. Sain kyllä tuona mustana keskiviikkona kuulla asiasta ja sähköpostiini tulvi viestejä ”Kannattiko muuttaa pois Porista?!”
Olen tätä kirjoittaessani eri tilanteissa päätynyt keskustelemaan tiedotusvälineiden julkituomasta huonosta tuloksesta ja huomannut, että se on herättänyt myös monissa muissa suuria tunteita. Ihmiset ovat puolustaneet Akaata mukavana paikkana asua. Eräässä Facebook-keskustelussa oli hauskasti tokaistu, että ehkä kaikilta kaupungin negatiivisilta ihmisiltä oli kysytty mielipidettä samaan aikaan, kun muut olivat tekemässä jotakin hauskaa!
Mutta totta kai puhuttiin myös siitä, että paljon on tapahduttava muutosta. Asia, jonka moni mainitsi olevan erityisesti vinksallaan, on kaupungissa ylikorostetusti ilmenevä ja tervettä ajatuksen juoksua kahlitseva kateus. Akaalaiset tuntuvat olevan kateellisia siitä, jos toinen menestyy. Annamme vanhojen rakennusten rauhassa mädäntyä. Pelkona ilmeisesti on, että tuleva ostaja saisi niillä aikaan vaikka kannattavaa liiketoimintaa. Hän voisi vaikka menestyä, apua!
Huonon kuntakyselytuloksen ohella olemme saaneet jo aiemmin lukea nykyisen kaupunginjohtajan työnhakuyrityksistä muihin kuntiin, koska ne ovat julkista tietoa. Onko tavallisella kuntalaisella oikeus kysyä, mikä on tuolloin todellinen sitoutuminen omaan pestiinsä? Kannattaisiko ensin antaa kunnon näytöt Akaan kohdalla, jotta portit muualle aukenisivat?
Monta muutakin asiaa Akaasta luonnollisesti tuli esiin; koulujen homeongelmat, ikuinen toive uimahallista, lakkautusuhan alla olevat palvelut.. Mutta silti moni sanoi, että ei lähde täältä pois kulumallakaan. Täällä on koti.
Myöhemmin samalla viikolla selvisi, että haastattelussa oli kysytty mielipidettä vain 38:lta Akaan asukkaalta. Se ei ole kyllä kummoinenkaan otos. Huonon tuloksen tiimoilta on Toijalassa arvailtu; ”Varmasti nekysyi vain viialalaisilta!” Viialassa taas kuultiin tokaistun juuri toisinpäin: ”Toijalalaiset ne on taas ollu asialla”. Mutta entä kylmäkoskelaiset? Heiltä on viety kaikki palvelut! ”No onhan siellä Milleri..siis Tokmanni”, viisasteli joku.
Niin tai näin. Taas huomattiin miten paljon negatiivista energiaa pienikin määrä ihmisiä voi ympärilleen kylvää saamalla huomattavasti julkisuutta. Onneksi se poiki samalla vastarintaa ja sai meidät puolustamaan itseämme. Koetetaan muistaa, että asumme Akaassa ja sen viihtyvyyden lisääminen on meille kaikille yhteinen asia.
Anni Määttä