Lahden kaupunkisuunnittelupäällikkönä pääsin läheltä seuraamaan arkkitehtikilpailuja. Läheisin oli Ankkurinrannan kilpailu. Vesijärven vanha satama ja teollisuusalue piti uudistaa ja toteuttaa pääosin asumiseen. Voittaneessa ehdotuksessa oli lennokkuutta kaivettuine kanavineen. Sibeliustalo ja uusi satama tapahtumatoreineen on toteutunut ja asunnot tuhansille ihmisille. Se on valmis. En silloin uskonut, että se todella joskus täysin toteutuisi. Sibeliustalo päätettiin rakentaa yhden äänen enemmistöllä. Sitä nyt kiitetään. Sen akustiikka on omien kokemusteni paras. Asuin alueella muutaman vuoden ja sinne jäi vähän kaihoa. Sitä rantaa oli kiva kävellä. Lahti on rakentanut rantojaan. Tampere on ollut syystä kateellinen. Nyt se pääsee tasoihin, kun tunneli rakennetaan ja sen päälle taloja. Joillakin voi olla varaa muuttaa Näsijärven rantaan. Onhan niitä kalliita asuntoja jo Pyhäjärven rannalla ja Lapinniemessä.
Täällä Toijalassa on ideoitu kilvan sataman kaavoittamista ja elvyttämistä. Kauan ovat kestäneet vanhan vesilaitoksen ja Helpiön huvilan myyntiponnistelut. Teatterinalue on edelleen rötiskökylä eikä sillä Kangassaaren saunalla kaupungilla ole käyttöä. Kekkä on vähän elpynyt. Helmitalomies on vaivojaan säästämättä saanut tien varteen hallinsa. Kaislikot ja vesijätöt ovat tärkeitä. Kylpylää ei ole tullut. Vanhassa vaneritehtaassa on sentään toimintaa. Ranta on kallis ruopata.
Toijalan keskustaa sitten ruvetaan kilpailuttamaan. Kärsivällisyydellä on saatu Valtatie ja tori rakennuttua kuntoon. Pätsiniementie ja Mustanportintie ovat uudistetut. Päärata halkoo kylän. Kaavat aseman tuntumassa eivät ole edenneet. Pari taloa on onneksi kunnostettu, mutta ratamestarintalo lahoaa paikalleen. Yksimielisyyttä sen ja lähialueen ehostamiseksi ei ole löytynyt. Kumma kyllä puutavaraa lastataan kaupungin ytimessä. Ne epämääräiset välivaraston kasat eivät ole kaunistus. Virastotalokorttelit odottavat uutta eloa. Se vaatii varoja. Kun analysoi Akaan taloutta, ei sillä ole pelimerkkejä toteuttaa suuria suunnitelmia. Väki lomautetaan. Valtakunnan talous toipuu hitaasti, vaikka joillakin yrityksillä alkaa vienti vetää. Onko yksityisillä varaa ottaa riskejä? Toijalassa ei ole saatu kerrostaloja liikkeelle. On valituksia ja epäilyjä. Itse asun kerrostalossa ikäni ja elämäntapojeni vuoksi aika onnellisena rautatieaseman vieressä.
Toijalan keskus on aika sidottu. Onhan se ja Viialan keskusta selvästi kohentuneet reilussa parissa kymmenessä vuodessa. Silloin kiersin työni puolesta kaikki Pirkanmaan kunnat. Nämä nykyiset kotikeskukset jäivät silloin listan hännille. Jokainen uusi tänne tullut kaavoittaja uskoo rohkeasti muutokseen ja haluaa sitä. Perusväestö on tottunut näihin kyliin ja tyytyy niihin. Ei kai oikein uskota muutosmahdollisuuksiin. Onhan täällä onneksi rakennettu uusia omakotialueita. Kun vain olisivat työtilanteet parempia, että uskallettaisiin rakentaa.
Haluaisin Lidlin tänne monipuolistamaan kauppakilpailua. Uusia kerrostaloja varten on tontteja, mutta halutaanko niihin asumaan ja millaisiin taloihin. Rivitaloja nyt tehdään – onneksi. Heikki Rissanen porukoineen on rohkeasti elvyttänyt Toijalaa. Jälki näkyy, kun tietää. Osuuspankilla on halua. Kapuloita vaan pannaan rattaisiin, kun tiellä on muinaisasutusta, lepakoita, liito-oravia ja harvinaisia viherkasveja. Asioiden tärkeysjärjestyksillä ei ole aina oikein järkiperäistä tolkkua.
Toivotan onnea kilpailulle, vaikka aika epäillen katson ikkunasta päärataa ja ratamestarin miljöötä. Miljoonasillan liikenne on hankala tapaus liittymineen. Lisäväki Toijalan keskuksessa pitäisi palvelut. Nyt saa jokainen kuppila kamppailla olemassa olostaan. Parturit ja kampaajat pärjäävät, kun miesten on joskus päänsä karvat leikkautettava ja naiset haluavat olla iloksemme viehättäviä.
Kirjoittaja on entinen Akaan kaupunginjohtaja ja nykyinen eläkeläinen
