Saimme marraskuun 25. päivän aamuna suruviestin, Anja Annila on nukkunut pois. Hänellä oli viimeiset vuodet sinnikästä taistelua sairauden kanssa. Anja myönteisellä elämänasenteella jaksoi ja jatkoi loppuun saakka. Läheiset, sukulaiset, ystävät kantoivat häntä ja läheisiä rukouksin. Siitä Anja osoitti kiitollisuutta. Anja oli Kokemäen lahja Akaalle. Anja syntyi 69 vuotta sitten maatilan vanhimpana tyttärenä Kokemäellä. Lapsuuskoti oli evankelinen. Siionin Kanteleen laulut, pyhäkoulu, Kenian lähetystyö, hengelliset kysymykset tulivat jo tutuiksi lapsuuskodissa. Lapsuuskodin henki sävytti hienolla tavalla koko Anjan elämäntaivalta. Häntä voi luonnehtia perhekunnan keskellä todelliseksi isosiskoksi, joka vastuuntuntoisesti loppuun saakka huolehti läheisistään, suvustaan. Monet sukulaiset ja ystävät saimme Tapanin lähettämän, Anjan jo kesällä tekemän enkelijoulukortin. Se oli koskettavaa ja kertoo kaiken Anjasta! Akaaseen Annilan perhe tuli ensimmäisenä adventtina 1974. Tapani piti silloin tulosaarnan Akaan kirkossa. Anja ryhtyi heti vapaaehtoistoimintaan seurakunnassa pyhäkoulunopettajana. Kaikki lähes neljä vuosikymmentä Anja teki laajalla rintamalla vapaaehtoistyötä seurakunnassa ja järjestöissä muun muassa Akaan Mielenterveysseurassa, ja oli yksi sen perustajajäseniä, sekä Ympäristöyhdistyksessä. Lähetystyö oli jo kodin perintönä ja sydämellä loppuun saakka. Kenian lähetyspiirin vetäjänä hän toimi vuosikymmeniä. Lähetysmyyjäisiin hyvänä kädentaitajana ja aina luovana ja ideoivana hän teki moninaisia käsitöitä, keitti ohrapuuroa, leipoi omenalimppuja ja vaikka mitä. Hän oli innostunut lähetyssihteeri ja kiitollinen siitä, että sai toimia muutamia vuosia lähetyssihteerintehtävässä. Anja kolme vuosikymmentä ideoi ja toimi seurakunnan lapsityössä, päiväkerhossa ja pyhäkoulussa. Hän kouluttautui omaehtoisesti pyhäkoulusihteeriksi, lapsityönohjaajaksi, lähetyssihteeriksi. Anja oli ihanan luova ja aina uutta keksivä. 60-vuotissyntymäpäivilleen järjesti hienon hiljaisuuden vaelluksen. Vanhan Akaan aikana me työkaverit saimme joka joulu Anjan tekemän joululahjan, milloin poppanaliinan, himmelin, omenalimpun, aina jotakin, joka edellytti työtä ja kekseliäisyyttä. On ollut suuri ilo saada hänen kanssaan tehdä yhteistyötä jumalanpalveluselämässä. Anja toi bibliodraaman jo 90-luvun alussa jumalanpalveluselämään ja ensimmäinen kansanlaulukirkko pidettiin hänen eläkkeelle jäämisjuhlassaan elokuussa 2008. Anja oli rippikoulunopettajani kesällä 1967 Karkun Evankelisella Kansanopistolla, ja oli riemullista saada viimeisinä Anjan työvuosina yhdessä pitää rippikoululeirejä. Hän oli innostunut ja ideoiva opettaja nuorena ja kenties innostuneempi työuransa loppuvaiheessa. Syvä kiitollisuus viimeisen syksyn saattomatkasta. Anjan poislähtöä on vaikea uskoa todeksi! Anjaa ikävöi ja kaipaa Tapani ja tytöt Marika, Mirka ja Jutta perheineen, suuri joukko sukulaisia ja ystäviä elämän matkan eri vaiheista.
Mari Pakkanen
ystävä ja työtoveri
