Kylmäkosken Lääkintävoimistelua 30 vuotta pitänyt Kirsti Vihola myöntää siivonneensa hoitolan kaappeja ja hyllyjä haikein mielin. Viime viikon tiistai oli Viholalle viimeinen työpäivä ennen siirtymistä kokonaan vapaalle. Virallisesti eläkepäivät alkavat maaliskuun alussa.
Palattuaan kotiin viimeisen työpäivän jälkeen odotti Kirsti Viholaa kotona yllätys. Jälkikasvu ja lähisuku olivat häntä vastassa kuohuviinilasien, täytekakun ja 30 ruusun kanssa.
Kylmäkosken Lääkintävoimistelun avajaiskahvit juotiin elokuussa 1984 Säästötalon alakerrassa, josta se 3,5 vuotta myöhemmin muutti talon yläkertaan. Sittemmin Vihola osti omakseen hoitolan tilat, joiden ikkunasta avautuu maisema Sotkiantien varren pelloille ja ysitielle.
Polkupyörä vaihtui autoon
Valmistuttuaan Keski-Suomen sairaanhoito-oppilaitoksesta lääkintävoimistelijaksi tamperelaissyntyinen Kirsti Vihola aloitti työuransa Pirkkalan terveyskeskuksessa, josta hän siirtyi Urjalan terveyskeskukseen. Ammatinvalintaan vaikutti kiinnostus liikuntaan sekä äidin sairastuminen, kun Kirsti oli 15-vuotias.
– Ensimmäisen kertaa kuulin tästä ammatista, kun äiti 36-vuotiaana sairastui aivoverenvuotoon. Pääsimme katsomaan häntä, kun hän oli Töölössä sairaalassa. Kun äitiä tultiin nostamaan ylös sängystä, ajattelin että mitä tämä oikein on. Se jäi takaraivoon, että tuo voisi olla sellaista, mikä minua kiinnostaisi. Aikaisemmalta ajalta muistan myös, kun mummu kävi hoidoissa neiti Nystenin luona. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, mistä hoidoista oikein oli kysymys.
Viholan mukaan alkuaikoina hoitotyö tapahtui lähes kokonaan yrityksen toimitiloissa. Kun kotikäynnit lisääntyivät, työ vei Viholaa pitkin Kylmäkoskea ja Urjalaa. Kun työmatkat pitenivät, vaihtui myös kulkupeli polkupyörästä autoon.
Kun maksusitoumusasiakkaita oli ennen useita, tilanne on nykyisin päinvastainen. Myös asiakkaana olleiden sotaveteraanien ja -invalidien joukko on harventunut.
– Kun hautausmaalla kävelee, sielläkin on jo paljon tuttuja. Moni asiakas on näiden vuosien aikana poistunut.
Tarpiakodin asukkaita Kirsti Vihola kävi jumppauttamassa yli 30 vuotta. Käynnit vanhainkodille loppuivat vuosi sitten.
– Vaikka se ei ollut kuin pari, kolme tuntia viikossa, koin että asukkaat odottivat sitä paljon. Tykkäsin käydä siellä.
Yhtä pitkään Vihola ennätti vetää myös kansalaisopiston jumppia eri puolilla Kylmäkoskea ja Urjalaa. Kun perheen kolme poikaa olivat pieniä ja Kirsti kotiäitinä, oli hänellä kansalaisopiston ryhmiä parhaimmillaan neljänä iltana viikossa. Hoitovuoroa kotona vaihdettiin välillä lennossa.
– Kun mies tuli töistä kotiin, hän jätti auton käymään pihalle ja minä lähdin jatkamaan, Kirsti nauraa.
Fysioterapeutin työssä pisimmillään asiakassuhteet ovat jatkuneet lähes 20 vuotta.
– Moneen on tullut aika läheinenkin suhde. Työ on monenlaista muutakin kuin pelkkää jumppaa ja varsinaista hoitamista.
Polvi ja lastenlapset odottavat
Vapaapäivät Kirsti Vihola aloittaa polvileikkauksesta toipumisella. Tekonivel polveen vaihdettiin Coxassa viime viikolla. Enemmän aikaa jää myös viidelle lastenlapselle, johon kuuluu kaksi nelivuotiasta ja kolme kaksivuotiasta. Viholoiden pojat perheineen asuvat Kylmäkoskella ja Viialassa. Osa vapaasta kuluu myös Kurussa, jossa on Kirstin puolison Pentin kotipaikka. 1800-luvun puolella rakennetussa talossa riittää tekemistä.
– Vaikka täältä maalta menemme sinne ja täälläkin on rauhallista, on se kuitenkin ihan erilaista. Olemmekin nauraneet, että menemme maalta sinne Ylöjärven kaupunkiin, vaikka se onkin pelkkää metsää.
Elina Seppälä jatkaa Kylmäkosken Lääkintävoimistelun tiloissa
Kirsti Viholan siirtyessä eläkkeelle Kylmäkosken Lääkintävoimistelun tiloissa Säästötalossa toimintaa jatkaa Kunnon Helmen fysioterapeutti Elina Seppälä Kylmäkoskelta. Viime vuodet kotikäyntejä Etelä-Pirkanmaalla tehnyt Seppälä on erikoistunut lasten ja nuorten kuntoutukseen.
– Aion jatkaa edelleen lasten ja nuorten parissa ja pääpaino on kotikäynneissä, mutta oman toimipisteen myötä voin laajentaa asiakaskuntaani myös aikuisiin. Samalla saan tukikohdan ja terapiatavaroille säilytyspaikan, Elina Seppälä kertoo.
Seppälä on valmistunut fysioterapeutiksi vuonna 1993 Turun terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Ennen Kylmäkoskelle muuttoaan hän toimi 10 vuotta fysioterapeuttina Salossa.
– Kylmäkoskelle muutettuani olin viitisen vuotta kotosalla lasten kanssa. Nyt viimeiset 4,5 vuotta olen toiminut fysioterapeuttina Kylmäkoskelta käsin.
Taipaleen suunnalla asuvaan perheeseen kuuluu kotitilaa pitävä puoliso sekä kaksi alakouluikäistä poikaa.
