Vaari

Joulun tietämissä sen kuulee tuon harvinaisen kutsumanimen, kun käy lasten huusholleissa pikkuväkeä tapaamassa ja jouluja toivottelemassa. Minulla ei ollut vaareja, kun olivat ehtineet mennä manan majoille. Isäni oli lapsilleni vaari, joten siitä kai tuo nimitys tulee minullekin. Nuorempi tyttäreni kutsuu minua ukoksi. Minä puolestani kysyn aina häneltä, että mitä pojalle kuuluu. Hänen kihlattunsa täytti juuri 50. Minulle hän käy hyvin pojasta, kun on vielä niin poikamainenkin, ei kuitenkaan mikään koijari. Englantilaismiehelle en kyllä mitään lempinimiä tyrkytä, mutta tytärtä voi vähän kiusoitella, kun aika harvoin nokikkain tapaa. Ovat aika kansainvälisiä ja kiireisiä nuo nykyajan lapset.

Kävin vanhemman tyttäreni lapsia katsomassa en laskemassa. Sen sijaan eläimet piti kyllä oikein laskea. Olivat Romaniasta hankkineet sorretun pikkukoiran entisten kahden virolaisen haukkujan seuraksi. Tulokas oli pieni, mutta pyrki kimppuuni jo aidan läpi. Kaverithan meistä tuli aika pian, kun koirannapero ei tuntenut minussa uhkaa. Pari koiraa tunki syliin. Liikkuessa piti varoa, ettei tallo kilpikonnia, kun niitä mönki pari lattialla. Toinen oli aika vilpertti, kokeili varpaitani ja vilisti vikkelään pitkin lattioita. Koirat pitivät parempaa huolta konnien kurkunpaloista. Akvaariokaloja on käynyt laskemaan. Komeita olivat väreissään. Kissoja ei ollut enää yhtään, mutta niitä löytyy sitten muiden lasten kodeista. Vaimoni ei yhtään ymmärrä eläinten päälle. joten saan nuo kyläreissut tehdä enimmäkseen yksin. Rouvaa on kai joku koira pienenä koetellut.

Vaari on jouluna aika tärkeä kapistus, kun sillä on tuomisia. Syntymä- ja nimipäiviä se ei muista, kun katsoo niiden muistamisen kuuluvan lähinnä seuraavalle polvelle. Hyvä kun muistaa omien keski-ikäisten lasten iät ja synttärit. Niitä pitää aina laskea. Jouluostoksilla aina kysyvät lastenlasten ikiä. Yleensä erehdyn aina vuoden pari, kun aika kuluu niin sukkelaan. Vaatteita ostan harvoin ehkä ulkomailta, kun reissuilla on aikaa. Kasvun varaa kannattaa ottaa. Minä sain aina isoja vaatteita pienenä. Niistä oli silloin pulaa ja niiden piti kestää monta vuotta. Nyt on mukuloiden huoneet ja kaapit täynnä rytkyjä ja leluja. Kummastelevat epäuskoisina, kun kerron korttiajoista eli säännöstelystä vielä 1950-luvun alussa.

Vaari on elementissään Saimaan saaressa tai luonnossa yleensä, kun voi kertoa linnuista ja mönkiäisistä ja yhdessä narrata ahvenia. Yllättävän vastaanottavaisia pienet lapset ovat luonnon kokemisesta ja tarinoista ympäristöstä. Siitä voi kiittää omaa isääni, joka vei metsälle, kalaan ja aikanaan metsästämään. Luonto tuli tutuksi ja sitä seuraa aina kiinnostuneena. Harrastukset, vaellukset lapissa ja leirit ovat auttaneet. Voisin olla aika tärkeäkin roolihenkilö, jos pääsisi panemaan parastaan. Aika pian ja usein sitä väsyykin, kun intoa puhkuva nuori polvi esittää vaatimuksiaan. Ovat aika vilkkaita ja pikkuvanhoja. Tietotekniikassa ovat huomanneet, ettei toi vaari pärjää ollenkaan ­­– on varsinainen tumpelo.

Kirjoittaja on entinen Akaan kaupunginjohtaja ja nykyinen eläkeläinen