Joulu syntyy osaksi joulukoristeista. On perheitä, joissa koti koristellaan aina perintönä tulleilla ja vuosien mittaan kertyneillä joulukoristeilla, vaikka uusia malleja ja versioita vanhoista joulukoristeista tulee kauppoihin joka joulun edellä. Näppärimmät tekevät itse koristeensa askartelu- ja joululehtien ohjeiden mukaan.
Tämän päivän joulukoristelu voi myös perustua pitkälti värimaailmaan. Joulun värejä eivät enää ole vain punainen ja vihreä. Mukaan ovat tulleet etenkin, kulta, valkoinen ja hopea, mutta viime vuosina myös pinkki, lila ja musta.
Perinteisten olkikoristeiden, kynttelikköjen, pallojen, tähtien ja joulukuusien lisäksi koteja koristellaan esimerkiksi itse tehdyillä neulos- ja kangaskoristeilla, luonnonkivillä, lasihelmillä, satuolennoilla ja kesään liitetyillä eläimillä kuten perhosilla ja pihoja valoilla ja havupalloilla.
Oikea himmeli tehdään oljista
Kun himmeli rantautui Ruotsista Suomeen, se oli talonpoikien keskuudessa suosittu
joulukoriste. Alun perin himmeliin liittyi uskomuksia tulevan vuoden sadosta. Jotkut uskoivat himmelin myös suojelevan pahoilta voimilta.
Himmeli rakennetaan perinteisesti rukiin oljista tai järviruo’oista yhdistämällä langalla koottuja neliöitä suuremmiksi taidokkaiksi kokonaisuuksiksi. Joskus himmeliin on lisätty myös tähkiä tai värillisiä kankaan- tai paperinpaloja.
Se on aina tekijänsä taidonnäyte, oli se sitten yksinkertainen, muutamasta perusneliöstä koostuva selkeä koriste tai suuri ja monikerroksinen ja sisäkkäin rakennettujen vinoneliöiden taideteos.
Tänä päivänä esimerkiksi kansalaisopistot järjestävät kursseja ja opastusta niiden teossa. Ennen vanhaan tehtiin joka jouluksi uusi himmeli, nykyään se pyritään säilyttämään joulusta toiseen joko pakattuna tai jatkuvasti esillä riippumassa.
Kiitos leikkuupuimurien himmeleihin on nykyään hieman vaikea saada materiaalia. Toki jotkut viljelevät ruista varta vasten olkia saadakseen.
Askartelulehdissä on näkynyt tähänkin ongelmaan ratkaisu. Olkien sijaan on tarjottu mehupillejä ja koristeiksi muovikristalleja ja karamellipapereita.
Mestarinäytteitä puukolla
Entisaikojen joulupöytää koristi yleensä yksinkertainen kolmihaarainen kynttilä ja leipäpinoon työnnetty tähkänippu.
Vähitellen alkoi käsistään kätevä talonpoikaisväki valmistaa pöytäänsä ja joulukoristeiksi omista tarpeista myös olkipukkeja, Tuomaan ristejä, lastulintuja (Karjalan käki) ja yhdestä puusta veistettyjä lastukuusia (kukonjalka). Ne olivat puukonkäsittelytaidon mestarinäytteitä.
Joulukruunu puolestaan on puinen kynttiläkruunu, joka ripustettiin joulupöydän yläpuolelle valaisimeksi ja koristeeksi. Sen puuvarren ristikoiden sakaroissa oli kolot kynttilöille.
1930-luvulla puiset kynttilänjalat olivat yleensä punaisia ja niissä oli usein pallomainen kynttilänpesä tai kolme palloa jalkana.
Itse tehdyistä ostettuihin
Kotona valmistettuja olki- ja lastukoristeita seurasivat monenlaiset muun muassa pellavasta ja tuohesta tehdyt koristeet. Moni ehti tehdä paperimassasta ja pellavasta oman näköisensä tontun tai tonttumuorin, ennen kuin kaupoista alkoi saada tehdasvalmisteisia joulukoristeita.
Aluksi nekin olivat olkipukkeja ja -tonttuja. Sitten joukkoon liittyivät posliiniset ja saviset tontut ja enkelit.
Sotien jälkeen tulivat joulukoristeina suosituiksi paperiset pöytäliinat ja seinäpaperit sekä haitarimaiset pöytäkoristeet, joissa oli sen ajan korttitaiteilijoiden piirroksia.
Lahjatavaraliikkeissä on tarjolla jos jonkinlaista joulukoristetta: tonttuja, joulupukkeja ja -muoreja, poroja, lampaita, enkeleitä. On paikallaan seisovaa koristetta ja on liikkuvaa ja soivaa peliä.
Materiaaleissa löytyy myös kaikkea mahdollista: posliinia, lasia, muovia, pahvia, paperia – joskus vielä puuta ja olkeakin.
Myytävänä olevien joulukoristeiden kirjo on tänä päivänä niin valtava, että jokaiselle luulisi löytyvän joulutunnelmaa luovaa tavaraa. Persoonallista, tyylikästä tai krääsää ja pling-plongia, ihan oman maun mukaan.
Valoa pimeään
Kynttilät kuuluivat jo kaksi sataa vuotta sitten olennaisesti pimeään vuodenaikaan ja niitä poltettiin paitsi joulukuusessa ja kynttiläkruunussa myös ikkunoilla.
Tänä päivänä kynttilöitä kootaan tarjottimille, lautasille ja ikkunoille suuriksi ryhmiksi väreittäin tai vaikka monivärisiksi asetelmiksi irtokivineen tai lasipalloineen.
Suomeen rantautui 1930-luvulla Ruotsista Betlehemin tähdestä muistuttava ikkunatähti. Sen varsinaista muotiaikaa oli 1960-luku, jolloin paperista tehty oranssitähti nähtiin ikkunassa ja toisessakin.
Tänä päivänä ikkunatähden ovat syrjäyttäneet erilaiset parvekkeille, ikkunoiden ympärille, pensaisiin ja portinpieliin kieputetut valoköynnökset ja lamppusarjat, joiden väreissä on niissäkin varaa valita.
Monien ovien suita ja kuisteja koristavat nykyisin rautakehikkoon tai styrox-palloon työnnetyistä kuusenhavuista tehdyt havupallot, jotkut sellaisenaan, jotkut valoja tuikkien.
Hyvää joulua toivottelevat myös niin kerrostaloissa kuin omakotiovilla havuista, kävyistä tai puolukanvarsista tehdyt ovikranssit. Niitä on toki valmiina tarjolla kukkakaupoissa, mutta mielikuvitustaan käyttäen näppäräsorminen tekee itse persoonallisemman.
Joulupuu on rakennettu
Ensimmäinen maininta joulukuusesta Suomessa on vuodelta 1829. Vuosisadan lopulla se yleistyi kansakoulujen joulujuhlien välityksellä myös maaseudulla ja 1920-luvulla se tunnettiin jo koko maassa.
Maaseudulla joulukuusi tavallisesti ripustettiin latvastaan tuvan orteen, sitten sille keksittiin tehdä puusta ristinmuotoinen jalka, johon se pystytettiin. Myöhemmin, ennen muovin aikaa, kuusenjalkoja valmistettiin niin metallista kuin lasistakin. Lasisia kuusenjalkoja valmistettiin myös Viialan lasitehtaassa.
Kuusenkynttilöitä kaupiteltiin lehdissä jo 1850-luvulla ja niille alettiin valmistaa erityisiä pitimiä.
Kun kuusi ei sellaisenaan vastannut varsinkaan kaupunkikotien tyyli-ihanteita, alettiin sitä koristella. Kuusen koristeita olivat alkuaikoina lunta markkeeranneet pumpulitupot, oljista tehdyt tähdet ja villalangasta tai kreppipaperista tehdyt tontut.
1800-luvun lopulla alettiin kuusen oksille ripustaa omenoita ja piparkakkuja. Suosittuja olivat myös kiiltäväpaperiset hapsukaramellit enkelikiiltokuvineen.
Vuosisadan vaihteessa alettiin Suomeen tuoda etenkin Saksasta paperimassasta, vanusta ja kreppiparista tehtyjä joulukoristeita sekä lasisia palloja, lintuja, kelloja ja käpyjä.
Kauniisti kuvioidut monissa väreissä hehkuvat ja kimaltavat lasiesineet olivat hyvin suosittuja joulukoristeita. Vastaavia valmistivat Suomessa Weiste Oy ja Lampisen Lasinpuhaltamo.
Suomen itsenäistymisen aika näkyi myös joulukuusessa, siniristilippunauha oli tuolloin erityisen suosittu koriste. Ulkomailta tuodut kuusenkoristeet eivät kokonaan syrjäyttäneet itse tehtyjä joulukoristeita. Kuusiin askarreltiin vielä 1950-luvulla paperista pujoteltuja kaksivärisiä sydäntaskuja ja paperiketjuja.
Kuusenkoristemallit ovat muuttuneet moneen kertaan, mutta aiheet pysyvät samoina. 1970-luvulla Aarikka toi markkinoille puiset linnut ja joulukellot ja suomalaiset lasitehtaat lasilaattoja, joissa toistuvat jouluiset aiheet. Innovaatioita löytyy yhä ja jokainen joulu tuo tullessaan uusia koristeita.
.
