Lahjakas kuvanveistäjä ikuisti lähipiiriään

Aukusti Veurolle pysyvä näyttely Päivölään

Kuvanveistäjä Aukusti Veuroa on luonnehdittu vaatimattomaksi ja hiljaiseksi taiteilijaksi, joka ei tehnyt itsestään numeroa. Hänet on usein unohdettu, kun on puhuttu suomalaisesta kuvanveistosta.

Päivölässä avattiin marraskuun lopulla pysyvä kuvanveistäjä Veuron töiden näyttely.

Työt ovat edelleen Veuron suvun omistuksessa, mutta Päivölän kansanopisto on tarjonnut niille paikan, jossa ne ovat halukkaiden nähtävissä.

Aukusti Veuron perikunta oli jo hänen kuolemansa (1954) jälkeen tarjonnut hänen töitään esille Valkeakoskelle, mutta siellä ei koskaan innostuttu asiasta. Vuonna 1970 Elsa Veuro lahjoitti Forssan kaupungille osan miehensä veistoskokoelmasta ja Aukusti Veuron syntymän 100-vuotismuistonäyttely oli Forssassa 1986.

Nyt on entisestä Päivölän maatalousoppilaitoksen verstasrakennuksesta kehittymässä kulttuurikeskus. Rakennuksessa on jo pysyvä Mannerheim-kokoelma, sotaveteraanien perinnehuone ja opetusneuvos Hilda Huntuvuoren näyttelyhuone.

Takasen Rebekka ihastutti

Veuron vanhempien sukunimi oli alun perin Kommila, mutta he muuttivat sen Yli -Veuru -nimisen tilansa mukaan Veuruksi. Isä Juho oli syntynyt Tarttilassa, äiti Sanna oli Kylmäkosken Parikoita.

Aukusti Veuro syntyi 20.syyskuuta 1886 kotona Tarttilassa seitsenlapsisen perheen kolmanneksi lapseksi.

Vanhemmat viljelivät maata ja pitivät karjaa. Aukustia ei pelloilla kiinnostanut juuri muu kuin ojissa oleva savi. Hän keräsi sitä aina mukaansa ja kotona syntyi pieniä savihahmoja, ihmisiä ja eläimiä, toinen toisensa jälkeen.

Aukusti oli useasti äitinsä mukana tämän viedessä voita Visavuoreen Emil Wikströmin perheelle ja viehättyi jo pienenä pojankoltiaisena taiteilijan ateljeehen ja kuvanveistoon.

Ollessaan luokkaretkellä Jutikkalassa hän näki siellä Johannes Takasen veistoksen Rebekka kaivolla, johon ihastui, ja ajatus kuvataiteen tekemisestä vahvistui entisestään.

Hän lainasi kerran toisensa jälkeen kyläkirjastosta Johannes Takasen elämänkerran ja tutki sitä ahkeraan.

Kansakoulun jälkeen Veuro kävi Hämeen (Päivölän) kansaopistoa ja haaveili taiteen tekemisestä.

Tahdon tulla kuvanveistäjäksi

Kaksikymmentä vuotta täytettyään Aukusti rohkaisi mielensä, keräsi kaikki piirustusluonnoksensa sekä savi- ja kipsityönsä veneeseen ja souti Visavuoreen. Siellä hän ilmoitti Emil Wikströmille: tahdon tulla kuvanveistäjäksi.

– Sellainen vaatii kyllä kovan koulun, totesi Wikström ja otti Veuron oppipojakseen.

Aukusti Veuro oli Wikströmin oppilaana kolme vuotta (1906 – 1909).

– Hän kertoi Wikströmin olleen innostava opettaja ja että hän oppi siellä hyvät tekniset taidot.

Hän sai siellä osallistua muun muassa pronssivaluihin ja Wikström kirjoitti hänelle suosituksen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin. Sitä isoisä kävi vuoden ja palasi sitten Tarttilaan, kertoo Anja Veuro.

Aukusti Veurolla oli ensimmäinen oma työhuone kotitalon maantien (nykyinen Valtakunnankuja) puoleisessa päädyssä. Vuonna 1912 hänen vanhempansa tekivät talojen vaihtokaupan Paasian, kylän vanhimman ratsutilan, kanssa ja muuttivat Paasiaan.

– Sinä vaiheessa tehtiin myös nimenvaihdoksia, Paasiat muuttivat Yli-Veurun tilan nimeksi Paasola ja Veurut muuttivat oman nimensä Veuroksi, kertoo Anja Veuro.

Paasian saunan luona oli pieni vaja ja riihirakennus, joissa Aukusti Veuro aloitti omat taidevaluharjoituksensa.

Kiven käsittelyä Aukusti Veuro kävi opiskelemassa Hangon kiviveistämössä vuonna 1913 ja seuraavana vuonna hän haki lisäoppia pronssivaluun Tanskassa Rasmussenin taidevalimolla, jonne Wikströmillä oli yhteyksiä. Siellä hän opetteli muun muassa hiekkamuotilla valamisen.

Töiden mallit lähipiiristä

Vaikka Aukusti Veuro kehitti itseään taiteilijana maailmalla, hän ei unohtanut juuriaan ja sitä mistä hän oli lähtöisin.

Koruttomasti, ajattomasti ja luonnonläheisesti Veuro on kuvannut töissään niin nuoria tyttöjä ja poikia kuin vanhempaa väkeä työssään.

Monien hänen töidensä mallit löytyivät läheltä, omasta perheestä tai kylältä. Nappikuoppaa leikkivän pojan mallina oli kuvanveistäjän nuorempi veli Toivo. Veistos on Valkeakosken kaupungintalon eteisaulassa. Tutkielmassa Hymyilevä poika oli mallina oman kylän poika Ilmari Kari ja Verkonkutojan mallina postinkantaja Salminen.

Muotokuvia hän teki tutuista ja perheenjäsenistä, sisaruksista ja lapsista ja tietenkin muusastaan ja puolisostaan Elsasta.

Elsa Veuro oli Suomen tunnetuimman kuvanveistäjän, Wäinö Aaltosen sisar.

– Elsan isoisä tapasi valettuaan pronssiin Aaltosen tekemän Joel Lehtosen muotokuvan ja Aaltosen pyytäessä häntä Helsinkiin auttamaan jonkun isomman työn valamisessa ja Elsa oli siinä työssä mukana, kertoo Esko Veuron Anja-tytär.

Aukusti Veuro vei Elsansa vihille Turun Hirvensalossa vuonna 1921. Pariskunta osti Tarttilan Seurantalon takaa pienen mökin ja perheeseen syntyi kaksi lasta: Esko ja Jaakko.

Yksi Veuron kauneimpia töitä on Vasikanjuottaja, jota hän kehitteli lähes viisitoista vuotta.

Hän piti itse sitä päätyönään ja se jäi hänen viimeiseksi työkseen.

Veistos, joka on kunnianosoitus naisten työlle karjanhoidon parissa ja kuvaa maaseudun arkista työtä on Hämeenlinnan taidemuseon edessä.

Valoi Aaltosen teoksia

Ennakkoluuloton Veuro perusti vuonna 1923 Tarttilan kylän Mustakantoon oman valimon ja. ateljeetilat.

Aukusti Veurosta kehittyi taitava pronssivalaja ja Elsa-vaimosta, joka oli tottunut auttamaan veljeään kaikenlaisissa kuvanveistäjän töissä, Veuro sai asiantuntevan ja työtä pelkäämättömän apulaisen. Valimo tuli pian tunnetuksi korkeatasoisesta työstä.
Koko 1920-luvun ajan Aukusti Veuro valoi pronssiin Wäinö Aaltosen töitä. Valimolla hänellä oli parhaimmillaan apunaan kymmenenkin miestä.

Ensimmäinen suuri työ oli Suomen valtion Wäinö Aaltoselta tilaama Paavo Nurmen patsas.

Vuonna 1937 Aukusti Veuro sai siitä Pariisin maailmannäyttelyn Grand Prix-diplomin.

Muita hänen valamiaan Wäinö Aaltosen teoksia ovat Aleksis Kiven patsas Tampereella vanhan kirjaston edessä ja Tampereen Hämeensillan Suomen neito ja Eränkävijä-patsaat sekä torpedovene S2:n haaksirikon muistomerkki.

Työt kuljetettiin hevosrattailla Kuurilan asemalle, mistä ne vietiin junalla eteenpäin.

Voitti Aleksis Kivi-patsas-kilpailun

Valtakunnallista julkisuutta Aukusti Veuro sai voittaessaan vuonna 1930 Helsingin Aleksis Kivi-patsaskilpailun äänin 4-2 ehdotuksellaan Mietteissä. Vähemmän tunnettu kuvanveistäjä jäi lopulta kuitenkin toiseksi, kun patsastoimikunta päätyi tilaamaan teoksen Wäinö Aaltoselta.

Niinpä Helsingin rautatientorilla mietteliäänä istuva Aleksis Kivi on Wäinö Aaltosen työ ja Aukusti Veuron hieman muunneltu Aleksis Kivi, joka paljastettiin 10.10.1934, on Nurmijärvellä.

Aukusti Veuro on tehnyt myös kirjailija J.H. Erkon patsaan Orimattilaan, presidentti Svinhufvudin patsaan Rapolan kartanon pihalle ja Hitsaaja-veistoksen Heteka Oy:n portin edustalle Helsingin Vallilaan.

Hämeenlinnassa Veuron töitä ovat myös Kaupunginpuistossa puiston perustajan maaherra Otto Rehbinderin muistokiven pronssinen muistolaatta ja Larin -Kyöstin syntymäkodin muistomerkki.

Sankaripatsaita

Monet kuvanveistäjät ryhtyivät sotien jälkeen tekemään sankaripatsaita. Niin myös Aukusti Veuro..

Hän teki sankaripatsaat Sääksmäen, Kylmäkosken, Hämeenlinnan Ahveniston, Someron ja Loimaan hautausmaille. Metsäkansan hautausmaan sankaripatsaan ovat Veuron luonnosten mukaan  tehneet valmiiksi hänen poikansa Jaakko Veuro ja Wäinö Aaltosen poika Matti.

Aukusti Veuro teki myös useita yksityisiä hautamuistomerkkejä ja muun muassa Sääksmäen kirkon saarnastuolin neljän evankelistaa, Aukusti Veuro kuoli 6. toukokuuta 1954 ja hänet on haudattu Sääksmäen hautausmaalle.

85veuro-patsaan rappusilla 86veuro-istuu patsaan edessä 86veuro-etukenossa poikapatsas 86veuro-Pariisin maailmannäyttelyn kunniakirja 86veuro-Svinhufvudin patsaan leijona 86veuro-pilalle mennyt Joel Lehtosen pää 86veuro-Kylmäkosken sankaripatsas 86veuro-isä Juho Veuro 86veuro-hymyilevä poika 86veuro-elsa ja sanna veuro 86veuro-Aleksis Kiven pää 2 86veuro-paavo nurmen patsas 86veuro-jalustaveistos paimentytön sunnuntai j.h. erkon patsaaseen 1937 (10) 86veuro-J.H. Erkon patsaan paljastus Orimattilassa 86veuro-Vasikanjuottaja 86veuro-veuro veistää 86veuro-elsa veuro ja hänestä tehty marmoriveistos vuodelta 1932 86veuro-elsa ja aukusti kotipihallaan tarttilassa 1952 86veuro-anja veuro (9) 86veuro-aleksis kiven patsas nurmijärvellä

 

1

Anja Veuro esitteli Päivölässä isoisänsä töitä.

2

Elsa ja Aukusti Veuro kotipihallaan Tarttilassa vuonna 1952.

3

Elsa Veuro ja Aukustin hänestä tekemä muotokuva.

4

Kuvanveistäjä työssään.

5

Vasikanjuottaja jäi Aukusti Veuron viimeiseksi työksi.

6

Alkuperäinen Aleksis Kiven patsas.

6 B

Nurmijärven Aleksis Kivi-patsas.

7 B

J.H. Erkon patsaan paljastustilaisuus Orimattilassa.

7

Erkon patsaan jalustaveistos Paimentytön sunnuntai.

8

Veuro valoi Wäinö Aaltosen Paavo Nurmi patsaan pronssiin.

8 B skannattava

Paavo Nurmi työn alla, Elsa Veuro seuraa vieressä.

9

Tampereen Hämeensillan patsaat, Veuro tikkailla viinmeistelemässä.

10

Kylmäkosken sankaripatsas.

11 skannattava

Veuro on saanut Sääksmäen sankaripatsaan valmiiksi.

12

Nappikuoppaa leikkivä poika on Valkeakosken kaupungintalon aulassa.

13

Hymyilevä poika, oman kylän Lauri Kari.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?