Tiia kiinnitti sivut teipillä, liimalla, niiteillä ja hakaneuloilla.
Tredun Lempäälän toimipisteessä tilasomistusta opiskeleva Tiia Järvinen Toijalasta sanoo innostuvansa erikoisista töistä. Sellainen on myös Tiian toteuttama juhlamekko, joka on koottu Tiian mummun ja vaarin vanhasta Fakta-tietosanakirjasarjan sivuista.
– Sarjaan kuului kymmenen kirjaa, joista käytin pukuun ehkä kuusi, Tiia laskee.
Tiian paperimekko oli esillä Suomen Kädentaidot -messuilla marraskuussa Pirkkahallissa, jossa opiskelijat esittelivät töitään omilla osastoillaan. Paperipukuja esillä oli seitsemän.
Alun perin Tiian ajatuksena oli käyttää mekkoon sanomalehteä, mutta koska pukujen piti olla mustavalkoisia, vaihtoi hän sanomalehden vähävärisempiin tietosanakirjoihin. Tiia repi sivut irti ja taitteli ne, ennen kuin ryhtyi kokoamaan mekkoa ison kaavapaperin päälle. Sivut hän kiinnitti teippaamalla, niittaamalla, liimaamalla ja hakaneuloilla. Asuun kuuluvan vyön hän teki kartongista, jonka kuvioinnista tulee mieleen kynnyspelti.
Tietosanakirja-asun lisäksi Tiia teki messuille valkoisen, nilkkapituisen mekon leivinpaperista ja teollisuuskahvinkeittimen suodatinpusseista. Muissa esillä olleissa paperipuvuissa materiaalina oli käytetty myös vessapaperia, tapettia, silkki- ja kaavapaperia sekä mustaa kartonkia.
Paperipuvun kokoamiseen Tiia arvioi käyttäneensä tunnin. Työläintä oli kasata se kuljetuksesta hieman kärsineenä uudelleen osista messuosaston mallinuken päälle.
– Aukkojen täyttäminen vei eniten aikaa.
Tiian mukaan oikeaa käyttöä paperipuku tuskin kestäisi, mutta puvusta voisi kehitellä edelleen kierrätysasua.
– Jos reunat teippaa, sen jälkeen sitä pystyy ompelemaan niin, ettei se hajoa, hän miettii.
Tiian leivinpaperista ja suodatinpusseista valmistama ja kaksipuolisella teipillä ja kuumaliimalla kiinnitetty mekko hajosi, kun messuosastoa purettiin. Tietosanakirjamekon Tiia kokosi viime viikolla uudelleen koulunsa aulaan jutuntekoa varten. Tiia arvelee myös sen päätyvän lopulta roskiin.
Töihin teatteriin tai omaan yritykseen
16-vuotias Tiia opiskelee Lempäälässä ensimmäistä vuotta. Opiskelussa hän pitää itsenäisestä tekemisestä, opiskeluporukasta ja rennosta ilmapiiristä. Opinnot jatkuvat kolme vuotta.
– Messut ovat tosi stressaavia, mutta muuten tykkään vapaasta työskentelystä ja siitä, että on saanut itse tehdä. Täällä ei tarvitse olla koko ajan pöydän vieressä lukemassa kirjaa tai kuuntelemassa, mitä joku muu puhuu.
Tiia kieltää olevansa kuitenkaan käsityöihmisiä sanan perinteisessä merkityksessä. Maalaaminen kiinnostaa häntä enemmän.
– Oikeastaan vihaan ompelua ja huovuttamista enkä voi sietää kutomista, mutta erikoinen on tosi kivaa. Minulla ei koskaan tullut mieleenkään, että tekisin paperista pukuja, mutta silti siihen tuli paljon ideoita. Pienenä haaveilin, että voisi tehdä itse mekkoja ja suunnittelin kaikenlaisia pukuja. Sitten täällä pääsin kokeilemaan paperia.
Tulevaisuudelle Tiialla on monta vaihtoehtoa.
– Jos valmistun täältä hyvillä arvosanoilla, voisin jatkaa maskeeraajakouluun ja hakea teatteriin töihin lavastajaksi tai maskeeraajaksi tai sitten perustaa oman sisustusliikkeen. Sekin olisi kiva, hän suunnittelee.
Tiian seuraava projekti on Muumimaailma, jota hän on tekemässä luokkakavereidensa kanssa oppilaitoksen lasivitriiniin. Näyttely avautuu päärakennuksen ohi kulkevalle Valkeakoskentielle. Muumit syntyvät savesta, joka maalataan valkoiseksi.
Tiia Järvisen mummun ja vaarin vanha tietosanakirjasarja sai uutta käyttöä juhlamekon materiaalina.
Tiia kiinnitti sivut teipillä, liimalla, niiteillä ja hakaneuloilla.
