Toijalan joulu avattiin virallisesti torilla lauantaiaamuna. Valtatien varteen ja torille oli kertynyt suorastaan valtaisa määrä väkeä odottamaan joulupukin saapumista. Joulutunnelmaa eivät niinkään luoneet jouluvalot, joulukuusi, rakovalkea tai myyjäispöydät vaan sen tekivät lapset. Pienet, kirkassilmäiset lapset, jotka malttamattomasti odottivat pukkikulkueen tuloa.
– Koska se tulee? Tuleeko se jo pian? Onko sillä lahjat mukana? kysymyksiä sateli vanhemmille.
Pankin edustalla kieppui sähkötolpan ympärillä viisivuotias Aava kurkkien asemalle päin.
– Toivon pukilta keijuprinsessaa, joka lentää, kertoi Aava pureskellen jännittyneenä sormikkaitaan.
Pikku-Iina ei vielä tiennyt mitä joululahjaksi toivoo, leluja varmaan ja nyt pukilta alkajaisiksi karkkia.
Laura puolestaan tiesi tarkkaan haluavansa seitsemäntoista lahjaa. Valtteri uskoi pukin muistavan häntä jollain pelillä.
Toijalan joulun avasi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jouko Rytkönen, joka totesi muinaisten suomalaisten kehitelleen syksyyn kekrin, sadonkorjuujuhlan, pimeyden katkaisemiseksi ja roomalaisilla olleen oma Saturnale-juhlansa.
– Kristinusko korvasi nämä aikanaan joululla ja otti siihen perinteitä näistä vanhoista juhlista.
Tänä vuonna joulu ajoittuu keskelle viikkoa ja aiheuttaa katkon arkiseen viikkoon. On paljon työpaikkoja, esimerkiksi hoito- ja hoiva-alalla, joissa täytyy kuitenkin olla työssä. Kaikille tuskin pystytään antamaan viiden päivän kevennystä, mutta uskon yritystä löytyvän, totesi Rytkönen.
– Jouluun kuuluu myös lähimmäisten muistaminen. Kotipaikkakunnallani Ilomantsissa oli joulun alla mottona: Pyöritä penniä pogostalla! Sillä haluttiin kannustaa ostamaan oman kylän alueelta ja pitämään sitä kautta yllä palveluita ja luomaan hyvinvointia työpaikkojen muodossa. Sitä samaa voisin toivoa täällä Toijalassa tämän joulun aikana. Näillä sanoilla avaan Toijalan joulun.
Myyjäisissä leivonnaisilla suurin menekki
Leijonien Kauppiastavaratalon kellariin järjestämissä joulumyyjäisissä pöydät notkuivat monenlaista myytävää, niin jouluun liittyvää ja lahjaksi sopivaa kuin arkisempaakin tavaraa. Tarjolla oli muun muassa joulukoristeita, -kortteja ja kynttilöitä, himmeleitä ja talipalloja, villasukkia ja pipoja, mausteita ja leivonnaisia, koruja ja leikkikaluja. Parhaiten tekivät kauppaansa erilaiset leivonnaiset ja arvat. Joidenkin pöytien tavarat menivät kuin kuumille kiville heti alkuun.
Arvo Ylpön koulun 5 A -luokan oppilaiden leivonnaispöytä alkoi puoli yhdeltätoista olla jo tyhjä.
– Tosi hyvin on kauppa käynyt, kiitteli Aukusti Lehtonen.
Uolamon sisarukset Katri ja Jenni kauppasivat itse tekemiään koruja.
– Kaikki alkoi siitä, kun yläasteella yrityskurssilla kavereiden kanssa alettiin tehdä ja myydä koruja. Nyt on sitten siskon kanssa jatkettu sitä myyjäisissä ja netissä, kertoi Katri.
Leila Ronnun villasukkapöydän luona riitti kyllä käsityön ihailijoita, mutta kauppa ei käynyt ihan toivotulla tavalla.
Valkeakosken seudun kehitysvammaisten tukiyhdistyksessä aktiivisena toimiva Helena Lampinen oli myymässä kehitysvammaisten toimintakeskuksessa tehtyjä tuotteita ja kauppaakin tuli tehtyä.
Siskonsa kanssa ostoksille tullut Laura löysi karkkien lisäksi myös joululahjan äidilleen, kauniiseen kahvikuppiin valetun kynttilän.
