Suomessa ajatellaan usein, että lapsen erilaisuus leimaa koko perheen, ja asiaa hävetään. Riitta Viljamaa Kanta-Hämeen asperger-, autismi-, dysfasia- ja MBD-yhdistys Hymystä kertoi Akaan vanhempainverkoston järjestämässä kahvilaillassa maanantaina 18. marraskuuta nepsy-lapsista eli lapsista, joilla on neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia.
– Aikaisemmin ajateltiin, että nämä piirteet johtuvat kasvatuksesta. Joku saattaa ajatella niin vieläkin, sillä tietämättömyyttä esiintyy, Viljamaa sanoo.
Hän itse on ADHD-tytön äiti. Kyse on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöstä. Nepsyiksi kutsutaan myös aspergerin oireyhtymää tai autismia sairastavia henkilöitä. Heille leimallista ovat esimerkiksi puutteelliset sosiaaliset taidot ja puuttuva tai poikkeava kommunikointi ja viestintä.
Miten tulla toimeen nepsy-lapsen kanssa kotona, päivähoidossa tai koulussa?
– Nepsyille pitää opettamalla opettaa sosiaalista kanssakäymistä. Sillä saadaan heidän maailmansa toimimaan ja pyörimään. Pienikin lapsi oppii mitä tehdä, kun asia selitetään hänelle. Kommunikointi ja vuorovaikutus ovat tärkeitä.
Lapsen diagnoosista kannattaa Viljamaan mukaan kertoa kaikille henkilöille, jotka ovat tekemisissä tämän kanssa.
– Koulutoveritkin ymmärtävät paremmin lapsen käyttäytymistä, kun he tietävät syyn siihen, Riitta Viljamaa painottaa.
Apua sijaistoiminnoista
Nepsy-lasta pitää ymmärtää ja tukea, mutta häiriökäyttäytymistä ei tule sietää. Vanhempien ei pidä piiloutua diagnoosin taakse, vaan lapsi pitää opettaa toimimaan yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Diagnoosin myötä vanhemmat saavat tietoa, kuinka lasta voi auttaa.
Aina se ei ole helppoa. Erityislapsen perhe saattaa eristäytyä, kun kyläilyreissut koetaan hankaliksi. Viljamaa kehottaa kokeilemaan erilaisia sijaistoimintoja, kun lapsi esimerkiksi saa kiukkukohtauksen.
– Lapselle voi antaa sanomalehden, jota tämä saa repiä luvan kanssa ja purkaa siihen angstinsa. Sen jälkeen lapsen kanssa jutellaan asiasta. Hänen voi antaa myös huutaa pahan olonsa pois.
Kyläilyreissuille voi ottaa mukaan lapselle mieleistä tekemistä, jonka pariin hän pääsee kärsivällisyyden herpaantuessa.
ADHD ei liity älykkyyteen eikä se ole mielenterveysongelma. Ymmärtämättömästi kohdeltu saattaa kuitenkin joskus masentua tai syrjäytyä. Viljamaa painottaakin, että lapselle pitäisi saada luotua tukiverkko mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ettei tästä tule aikuisena väliinputoaja. Koulussa ja päiväkodissa lapselle ei pidä antaa erityisoikeuksia vaan auttaa häntä selviämään tavallisessa arjessa.
Liiankin rehellisiä
Suuri osa nepsy-lapsista on aistiyliherkkiä. Tämä voi ilmetä esimerkiksi lapsen haluttomuutena tulla syliin tai pitää vaatteita päällään. Riitta Viljamaa kehottaa kysymään lapselta syytä tämän käytökseen.
Nepsyt ovat rehellisiä ja usein mustavalkoisia ajattelussaan. Heille pitää opettaa, millaisia asioita ei ole kohteliasta sanoa toiselle. Ääretön rehellisyys voi johtaa kaveripiirin pienentymiseen, kun lapsi loukkaa muita sanomisillaan.
Toisaalta nämä erityislapset ovat usein hyvin idearikkaita ja keksivät mielikuvituksellisia leikkejä, joihin muut haluavat mukaan.
Unihäiriöt ovat tavallisia, joten jokapäiväisten rutiinien noudattaminen on tärkeää. Uniongelmat vaikuttavat myös muun perheen elämään. Erityislapsi saa väkisinkin huomiota muita lapsia enemmän, joten myös perheen muita lapsia pitää muistaa huomioida.
Palkitse ja sovittele
Nepsyt ovat usein älykkäitä ja tunnollisia. Toisaalta he osaavat olla myös laiskoja. Jos lapsi ei heti opi esimerkiksi matematiikkaa, hän saattaa menettää kiinnostuksensa edes yrittää. Läksyjen tekeminen vaatii usein valvomista enemmän kuin muiden lasten kanssa. Monilla ADHD-lapsilla on suuri ego mutta heikko itsetunto.
Viljamaa kehottaa tekemään yhteistyötä lapsen kanssa.
– Aikuisen kannattaa unohtaa ei-sana ja keksiä vaihtoehtoisia ilmauksia. Lapsen kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä esimerkiksi palkitsemalla häntä oikeasta käytöksestä. Jos lapseen ei joskus saa puhumalla kontaktia, voi muuttaa puhetapaa, esimerkiksi hiljentää ääntä. Huutaminen ei kannata.
Vaikka se on joskus vaikeaa, aikuisen pitäisi hallita tunteensa.
– Älä satuta, ivaa, nujerra tai mitätöi lasta.
Kommunikointia on syytä selkeyttää. Kun lapselle annetaan tehtäviä, hänelle kerrotaan yksi asia kerrallaan.
Nepsyjen oireiden kirjo on laaja. Vanhempien tulisi kertoa päiväkodin ja koulun henkilökunnalle, mitkä konstit toimivat juuri heidän lapsensa kanssa. Tiedon kulku on syytä varmistaa, kun esimerkiksi lapsen opettaja vaihtuu. Lasta ei leimaa hänen diagnoosinsa vaan käytöksensä. Siksi asiasta kannattaa kertoa avoimesti.
