Välinpitämättömyys…

Itse havahduin toden teossa tähän ongelmaan perjantaina 15.11. kotimatkallani. Tulin intercity-junasta ensimmäisenä asemallani Toijalassa ja painoin nappia oven avatakseni. Astuin aivan alimmaisesta portaasta laiturille, mutta harhaan niin että lensin suoraan kyljelleni asfaltille. Kipu oli kova kyljissä, polvessa ja vatsassa.

Ylitseni käveltiin nopeasti vain ohi (perässäni siis oven suussa olleet), yksi mies katsoi minua vähän aikaan suu auki ja jatkoi matkaansa ja minä yritin kömpiä ylös ja pidättelin itkua. Housuni menivät rikki ja linkkasin autooni sillä kävely tuotti tuskaa…

Missä on nykypäivän välittäminen, käden ojentaminen. Eikö todella ole aikaa kysyä: Tarvitsetko apua?

 

Jutta Riento

Koulukuraattori

Akaa