Akaa on päättänyt käynnistää selvitysmenettelyn Valkeakosken kanssa. Isompi naapuri ei liene kovin kiinnostunut ainakaan näkyvästi. Ei sitä intoa varmaan akaalaisillakaan kovasti ole, mutta laki velvoittaa. Onhan näitä liitoksia ja yhdistymisiä pohdittu aikaisemminkin. Joskus on selvitysmiehen työn jälkeen tullut aikapula ja asia on vaiettu kuoliaaksi. Se on paikkaseudun tapa. Ei tapahdu mitään, kun ei tehdä eikä puhuta mitään.
Kun Pertti Kataja oli pian lähdössä eläkkeelle, tein sopimuspaperit kuntien välille, jossa kirjoitin itseni seuraavaksi kaupunginjohtajaksi. Tein sen puoliksi piruuttani ja puoliksi tosissani. Jälkipuheet saatoin arvata. Varakas Valkeakoski halusi silloin myös pitää osan omaisuuttaan vanhalla kaupungilla. Tuohon tilanteeseen helposti riitaannutaan. Asia jäi silleen. Akaa on sittemmin syntynyt Toijalan ja Viialan liitoksella, johon Kylmäkoski myöhemmin tuli mukaan. Kolmessa leirissä ollaan ja palvelut ovat karsiutumassa joka paikassa. Siihen on vaikuttanut valtio, talous ja paikalliset olot. Sama muutosprosessi on nähtävissä eri puolella maata.
Valkeakoskella on väestöllinen ylivoima ja keskeiset seudulliset palvelut. On eittämättä selvää, mistä kaupunkia johdetaan ja mitä keskusta kehitetään. Pääradan ja moottoritien varren arvot säilyvät ja niitä voidaan käyttää voimakkaammin yhteisesti hyväksi. Eihän tuo välimatka ole pitkä, mutta aika harvakseen bussit kulkevat. Koskilaiset arvostavat kaupunkiaan ja itseään. Toijalalaiset ainakin vähättelevät. Kaupat toki pysyvät, jos niitä käytetään. Valtion palveluita ei juuri enää ole. Lukio arvatenkin täällä Akaassa näivettyy. Valkeakosken kampus voi saada lisää vauhtia.
Olisiko liitosprosessin neuvottelu pitänyt aloittaa Urjalasta? No, jos nuo keskustalais- perussuomalaisjohtoiset poliitikot naapurissa eivät halua, niin paha siinä on neuvotella itsekseen. Eipä ole ollut Urjalan taloudella hurraamista, ja maaseutua on kilometritolkulla. Onhan Urjala suuntautunut enemmän Etelä-Pirkanmaalle kuin Forssaan eli Kanta-Hämeeseen. Pari kertaa vuodessa ajan Urjalan läpi Forssaan. Siinä sitä Koijärven kohdalla ihmettelee urjalalaisten suuntautumishaluja. Onhan Forssa toki kaupungin näköinen palveluineen. Jos Akaan ja Urjalan liitos olisi tapahtunut ensin, olisi neuvotteluasema ollut Valkeakoskeen nähden väkimäärällä mitattuna vahvempi.
Onhan siellä vielä Pälkäne. Sen pitäisi suuntansa ratkaista. Kai se mieluummin Kangasalaan tähyää kuin Valkeakoskelle. Nuo tiesuunnat ja talousaluerajat ovat aika tärkeitä. Vesi sentään kulkee kohta helposti Hämeenlinnasta Akaaseen – onneksi.
Tehdään näissä kunta-asioissa sitä tai tätä, on aina uhkakuvia edessä. Jotain on pakko tehdä talouden ja lainsäädännön puitteissa. Jos veroprosentti alkaa Urjalan tavoin huidella 22 prosentin pahemmalla puolella, ollaan pahassa tilanteessa. Kansa napisee, eikä karsittavaa ole enää. Kyllähän kuntaliitoksilla säästöjä saadaan. Se nähdään kohta, kun viiden vuoden suojakarenssit purkautuvat. Tehtävien karsinta on hidasta. Vapaa-aikapalveluiden karsinnasta ei paljon synny. Demokraattinen kunnallishallinto on tehotonta. Siitä ei pääse mihinkään. Kunta elää enemmän poliitikkojaan varten kuin kuntalaisiaan.
Ajattelin eläkkeelle päästyäni, että seuraan valtuuston kokouksia paikalla. Kerran kävin ja se jäi viimeiseksi. Mahtaisiko videoiduilla kokouksilla olla katsojia?
Kirjoittaja on entinen Akaan kaupunginjohtaja, nykyinen eläkeläinen.
