Kylmäkoski-Seuran puheenjohtaja Erkki Salo ja sihteeri Marja-Leena Seppälä isännöivät maanantaina hyvin poikkeuksellista tilaisuutta. Hieman yli 60 000 euroa tuottanut kansalaiskeräys Kylmäkosken kirkon homekorjauksen vauhdittamiseksi on päättynyt jo aikaa sitten ja nyt seuran johto kertoi, mihin keräysvaroja käytetään. Keräys onnistui yli odotusten ja näytti samalla kansalaistoiminnan mahdollisuudet. Keräykseen osallistuneet viestittivät, että vuonna 1900 valmistunut arkkitehti Heikki Helinin suunnittelema suuri tiilikirkko on syytä korjata.
Viime vuodet ovat kohdelleet Kylmäkosken aluetta katoin. Ensin meni seurakunta, sitten itsenäinen kunta ja viimeksi vielä paljon peruspalveluja. Hallinnollisille muutoksille ja palvelujen karsimisille on vankat perustelut, mutta tavallisen ihmisen on perusteluja hyvin vaikea ymmärtää. Kylmäkosken kunta ajautui 1990-luvulla hyvin monestakin syystä taloudelliseen ahdinkoon, mutta se oli silti asukkailleen rakas. Kylmäkoskelaiset surevat nyt syystä, vaikka he eivät suruaan välttämättä aina näytäkään. Voi myös olla, että kylmäkoskelaiset toivovat hiljaa Akaankin liittyvän johonkin toiseen kuntaan, koska eivät heidän peruspalvelunsa tästä enää huononisi. Se, että Akaata pidetään välivaiheen sateenvarjona antaa heikot eväät tulevaisuudelle, koska Akaan olemassaololla on vahvat perustelunsa ja sateenvarjolla on hyvin vaikea olemassaoloa puolustaa.
Kirkon keräyksen onnistuminen on ilman muuta myös protesti nykymenoa vastaan. Kaikkea arvokasta ei voi hävittää talouteen – rahaan – vedoten. Arkkipiispa emeritus Jukka Paarma on tavattoman oikeassa todetessaan, että keräys on nostanut kylmäkoskelaisten elämänjuuret pintaan. Keräykseen osallistuneet hyvin erilaiset ihmiset eivät kaikki välttämättä ole kirkkopalvelujen uskollisimpia käyttäjiä, mutta heillä on silti juuret syvällä seurakunnassa. Evankelisluterilainen kirkko elää näiden juurien varassa.
Kylmäkoskella ja laajemminkin kysytään tällä hetkellä, mikä on ihmisen oikea lähipiiri. Näyttää pahasti siltä, että istuva maan hallitus on tekemässä vakavan virheen työntämällä kunta- ja palvelurakenneuudistusta väkisin läpi. Jo hallituspuolueissakin kipuillaan, koska puolueiden jäsenet oireilevat. Ihmisiltä kyllä kysytään, mutta jos he ovat valtaapitävien kanssa erimieltä, heidän sanotaan olevan väärässä. Näin toimien voi vaaleissa tulla rumaa jälkeä. Kuinka moneen jytkyyn Suomella on varaa.
Kylmäkosken kirkon keräys ja korjaushanke ovat myös vahvoja viestejä toimintamalleiksi päättäjille Etelä-Pirkanmaalla. Pieni Kylmäkoski-Seura järjesti toiminnallaan tavallaan äänestyksen, mitä täällä toivotaan. Kuntien valtuustot ovat Akaassa ja Urjalassa päättäneet liitosneuvottelusuunnista. Tämä ei missään nimessä tarkoita vielä kuntaliitoksia. Päättäjien on nyt joka paikassa syytä pohtia, mitä Kylmäkosken kirkon ympärillä tapahtuu ja mitä siitä voisi oppia. Mikää saa ihmiset liikkeelle? Homeessa ollut Kylmäkosken kirkko ei ollut tiilikasa, jonka olisi voinut myydä eikä kunta ole yritys. Seurakunnan halutaan olevan läsnä ja kunta on ennen kaikkea asukkaidensa palveluorganisaatio.
