Vammalan vanhojen kirjojen päivillä entinen kollegani kertoi joutuneensa miettimään diplomaattista vastausta, kun Venäjän suurlähettiläs oli ihmetellyt, kun tarjolla oli niin paljon sotakirjoja. No onhan niitä tosi paljon Suomessa kirjoitettu niin talvi- kuin jatkosodastakin. Tiedän, että sotakirjoja kerätään innokkaasti myös Venäjän sotahistoriaa tutkivien ja siitä kirjoittavien parissa. Usein harvinaisuudet matkaavat Moskovan yliopistoon. Neuvostoaikainen talvisodasta ja Suomea vastaan käydystä suuresta isänmaallisesta sodasta kertova kirjallisuus lienee ollut Suomeen verrattuna vähäistä ja omia saavutuksia korostavaa paatoksellista tarinaa. Jonkin verran sitä on käännetty. Uuden Venäjän aikainen kirjallisuus on toista. Teoksia on käännetty myös suomeksi.
Joka vuosi ja syksy ilmestyy aina vaan lisää sotakirjoja. Nyt romaanien joukkoon on tullut nuorten historioitsijoiden tutkimuksia. Niiden uutuusarvoon kuuluu tuoreiden näkemysten esittäminen. Paljastuksilla niitä markkinoidaan ja myydään isänpäiviksi ja jouluksi. Juhani Suomi on kirjoittanut Mannerheimista. Häntä koskevia uusia kirjoja ilmestyy vielä. Niissä arvioidaan hänen sodanjohtoaan ja Mikkelin päämajan toimivuutta muutenkin.
Sotasankari ja Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnistä on kirjoitettu puolen tusinaa vankkaa kirjaa. Nyt on ilmestynyt uusi tutkimus. Sen julkistivat TV ja Suomen Kuvalehti näyttävästi. Häneen liittyy jos jonkinmoista tarinaa. Varmaan nuo valtiopetossyytteet saavat uutta arviointia. Hänhan oli värikäs persoona, joka soti ja tappeli koko elämänsä. Olen täällä Toijalassakin nähnyt helikopterin palasia, jotka kuuluivat Vietnamissa pudonneeseen koneeseen. Olen ne entiset kirjat lukenut ja varmaan luen tämän uudenkin, vaikken usko kovin paljon uutta saavani.
Sitä olen ihmetellyt, kuinka kesäkuun 1944 Neuvostoliiton suurhyökkays niin pääsi suomalaiset yllättämään. Tiedustelutietoja toki oli. Miksei hyökkäykseen valmistuneita joukkoja häiritty etukäteen tykistöllä ja pommituksin? Eikö todella uskottu, että Suomeen hyökätään niin suurella tulella ja voimalla? Viikon kuluttua alkoi toinen hyökkäys Laatokan Karjalassa. Neuvotteluvalttimme Itä-Karjala jouduttiin luovuttamaan, kun joukot sieltä tarvittiin Kannaksella ja turvaamaan omat rajat Ilomantsissa.
Suomen Marsalkka Mannerheim on äänestetty suurimmaksi suomalaiseksi. Hän ei mennyt kansalaissodan jälkeen sotkeutumaan Pietarin tapahtumiin. Heimosotiin osallistuminenkin oli aika varovaista vapaaehtoistoimintaa virallisen Suomen taholta. Hän suhtautui varovaisuudella Saksaan eikä olisi heitä niinkään sisällissotaamme 1918 halunnut. Hän piti yhteyttä länsimaihin. Hän osasi irrottaa meidät sodasta Neuvostojoukkoja vastaan presidenttinä ja ylipäällikkönä. Totta on, että hän oli vanha mies, jolla oli ensimmäisen maailmansodan ratsuväen upseerin taidot johtaa yksiköitä. Suomessa hän johti sotia. Kenraali Airo johti sotatoimia. Mikä oli hänen merkityksensä ja hänen roolinsa sodan loppuvaiheissa?
Naapurimaan diktaattori J. Stalin arvosti taistelevia johtajia. Suomea ei valloitettu. Mannerheimiä ei tuomittu. Hän sai elää aika rauhassa loppuvuotensa. Ollaan nyt sitten oltu joskus kuinka suomettuneita hyvänsä, ei se minua ainakaan pahemmin haitannut. Koin eläväni vapaassa maassa. Luen sotahistoriaa ja arvioin mielessäni uusia kirjoja. Ei se ole hassumpaa eläkeläisen puuhaa.
Kirjoittaja on entinen Akaan kaupunginjohtaja, nykyinen eläkeläinen.
