Äiti ja tytöt laulavat joululauluja kaiuttimista kuuluvan joulumusiikin innoittamina. Kisu ja Hiirulainen tanssahtelevat lattialla musiikin tahdissa. Isä istuutuu äidin ja tyttöjen seuraan pöytään ja kysyy: ”Kuinkas minä voisin auttaa? Saisinko minäkin tehdä koristeita?”
”Totta kai! Annas, kun me näytämme sinulle”, sanoo Henni ja jatkaa ”Ensin otat tällaisen tyhjän vessapaperirullan ja sitten teet tuosta punaisesta paperista sille tonttulakin. Näistä tulee siis joulutonttuja, jos et vielä sitä hoksannut. ”
”Sitten liimaat sen hatun tontulle ja kun sen olet tehnyt, niin piirrä sille kasvot. Sen jälkeen liimaa sille pumpulista parta”, lisää Hetti.
”Älä unohda piirtää sille myös käsiä ja vaatteita”, kertoo äiti.
”Mihinkäs me sitten laitetaan nämä hienot tonttumme?” isä kysyy.
”Ne laitetaan ikkunoille, siis sinne ikkunan väliin”, Henni sanoo.
Kisu tönäisee Hiirulaista ja osoittaa pöydän ääressä istuvaa perhettä. ”Katso! Onpa mukava, kun kaikki osallistuvat jouluvalmisteluihin.”
”Tonttukoristeista tulee tosi hauskoja, kun ne ovat kaikki erilaisia. Jokainen tekee niistä omanlaisiaan”, lisää Hiirulainen ja Kisu jatkaa puhumista: ”Katso, kuinka tyttöjen silmät loistavat ja äidinkin posket hehkuvat punaisina innosta. Ja isä – hän se vasta hauskan näköinen onkin! Kieli keskellä suuta hän tekee omaa tonttuaan.”
”Tontuista puheen ollen, oletko käynyt tapaamassa meidän talon Kotitonttua?”, tiedustelee Hiirulainen.
”Tosiaankin, Kotitonttu! Enpä olekaan nähnyt häntä pitkään aikaan. Minulla ei ole ollut asiaa kellariin, joten olen aivan unohtanut käydä tervehtimässä häntä”, vastaa Kisu ja jatkaa: ”Mitäpä, jos menisimme vaikka heti katsomaan, onko hän kotona? Vai oliko sinulla tanssi pahasti kesken?”
”Mennään vain heti. Mehän voimme jatkaa tanssimista myöhemminkin”, Hiirulainen sanoo ja on jo menossa ulko-ovea kohti.
Kisu ja Hiirulainen kulkevat rauhallisesti talon vierustaa kohti kellarin ovea. Lumi narskuu hauskasti heidän tassujensa alla ja äidin sytyttämät lyhdyt valaisevat heidän kulkuaan. He saapuvat kellarin ovelle ja astuvat sisään ja koputtavat Kotitontun pienelle ovelle. Ovessa on kaunis jouluinen koriste ja pieni lyhty palaa oven yläpuolella. He odottavat, mutta kukaan ei avaa ovea. He koputtavat toisen kerran ja kuulevat sisältä laulua ja touhuamisen ääniä. Hetken päästä ovi jo aukeaakin.
”Hei, Kotitonttu! Me jo luulimme, ettet ole kotona, mutta onneksi olemme rauhallisia ja maltoimme odottaa hetken”, lausahtaa Kisu.
”No tervepä terve Ystävät! Olin niin työntouhussa, etten heti hoksannut, että joku on ovella”, juttelee Kotitonttu ja jatkaa vielä nopeasti pienellä ja hennolla äänellään: ”Hyvä, että ehditte poiketa minua katsomaan. Ajattelinkin juuri teitä. Olen nimittäin saanut tärkeän tehtävän ihan itseltään Joulupukilta! Sain häneltä kirjeen, jossa hän kertoi valinneensa minut Hunajalan Vartiotontuksi”.
”Ohhoh! Mitä tarkoittaa Vartiotonttu tai mitä sellainen tonttu tekee?”, tiedustelee Hiirulainen.
”Vartiotonttu kirjoittaa ylös, jos joku tekee tyhmyyksiä tai tuhmuuksia. Hunajalassa minä tarkkailen pääasiassa eläinten touhuja, mutta kyllä minä siinä samalla huomioin, mitä lapset ja aikuisetkin touhuavat”, vastaa Kotitonttu.
Kisu sanoo totisena Kotitontulle: ”Siinä sinulla riittääkin töitä kellon ympäri”.
”Mitä tarkoittaa kellon ympäri? Et kai sinä vain tee töitä jonkun kellon ympärillä? Miten sinä sitten ehdit nähdä ne kaikki eläinten ja ihmisten touhut?”, ihmettelee Hiirulainen.
”No ei nyt sentään sillä tavalla. Kellon ympäri on sanonta ja se tarkoittaa, että tekisin töitä koko ajan aamusta aamuun enkä nukkuisi ollenkaan. Mutta älkää huolehtiko, kyllä minä muistan nukkuakin.” kertoo Kotitonttu rauhallisena.
”Sain kirjeen Joulupukilta muutama päivä sitten ja aloitin heti omat jouluvalmisteluni. Olen tehnyt joulusiivouksen melkein valmiiksi. Olen paistanut torttuja ja tehnyt laatikoita. Äsken kaivoin esiin kaikki joulukoristeeni vintiltä. Tänään olen paistanut myös pipareita. Voihan karamelli! Viimeinen pellillinen on vielä uunissa!”, huudahtaa Kotitonttu ja syöksyy keittiöönsä.
”Ehdinpäs juuri ennen kuin ne paloivat”, kuuluu keittiöstä.
”Juotteko seurakseni mukilliset hunajaglögiä ja sen kanssa maukkaita pipareita?”, kysyy Kotitonttu ja odottamatta vastausta hän laittaa glögin lämpiämään ja kolistelee astioita kaivaessaan esiin mukeja heille kaikille.
Kaikki istuutuvat pöydän ääreen ja Kotitonttu tarjoilee heille hunajaglögiä ja uunituoreita pipareita. Samalla he keskustelevat Vartiotontun tehtävästä.
”Minä sain vihjeen Joulupukilta, että minun on ehdottomasti mentävä ensimmäiseksi tarkkailemaan Kerkko Ketun pojan Terrakotan touhuja. Se on kuulemma alkanut kuljetella ihmisten terasseilta tavaroita pitkin pihoja. Viimeksi kuulin sen vieneen isännän kengät terassilta ja jättäneen ensin toisen keskelle pihaa ja toinen löytyi portilta.”
”Miten ihmeessä sinä voit tarkkailla kaikkia ilman, että sinua huomataan?” haluavat Hiirulainen ja Kisu tietää.
Kotitonttu menee hieman hämilleen ja hiljenee täysin, mutta tovin mietittyään se kertoo heille tarkemmin.
”Se, mitä nyt kerron teille, on salaisuus. Sen tietävät vain Joulupukki ja tontut sekä jotkut harvat ja valitut. Jokaisella tontulla on lupa kertoa asia kahdelle hyvälle ja luotettavalle ystävälleen. Te olette minun ystäviäni ja luotan teihin”, Kotitonttu pitää pienen tauon ja jatkaa sitten ”Me tontut voimme tehdä itsemme näkymättömiksi tai läpinäkyviksi, ihan miten kukin sen haluaa sanoa. Me käytämme siihen taikasanaa ja sitten meitä ei näy ja kun haluamme taas näkyä, sanomme taikasanan väärin päin.”
”Oi, kuinka jännittävää! Hiirulainen kertoikin minulle hiljattain juuri tästä, että tontut voivat olla läpinäkyviä”, huokaisee Kisu.
”Nii-in, minä näin siitä untakin, mutta mikä se taikasana on?” haluaa Hiirulainen tietää.
”Kerron sen teille, mutta sitä ei saa kertoa kenellekään. Se sana on kiltteys…” sanoi Kotitonttu ja katosi.
”Hei, mihin sinä menit? Missä sinä olet?”, huhuilevat Kisu ja Hiirulainen hädissään, kunnes he kuulevat tutun äänen kuiskaavan: ”Syettlik” ja niin Kotitonttu tuli jälleen näkyviin, mutta hän ilmestyi kaapin päälle – aivan eri paikkaan kuin hetki sitten.
”Mahtavaa! Voi, kun mekin osaisimme!”, sanovat Kisu ja Hiirulainen silmät hämmästyksestä säihkyen.
”Nyt minun kyllä täytyy lähteä ensimmäiselle kierrokselleni katsomaan, kuinka kilttejä lapsia, aikuisia ja eläimiä tällä Hunajalan kylällä oikein asustaa”, toteaa Kotitonttu ja alkaa tehdä lähtöä. Kisu ja Hiirulainen seuraavat perässä.
”Tämän talon tytöt ovat kyllä tosi kilttejä lapsia, vaikka he välillä ovatkin ajattelemattomia”, kertoo Kisu Kotitontulle.
Tytöt ovat saaneet omat joulutonttunsa valmiiksi ja ovat tulleet ulos leikkimään, vaikka onkin jo hämärää. Lumisade on hiljakseen alkanut ja vähitellen lumihiutaleita on alkanut leijailla paljonkin. Tytöt kulkevat pihalla suu auki ja kieli ulkona.
”Katsokaa nyt, kuinka hassuja he ovat ja suloisia!”, sanoo Kisu Hiirulaiselle ja Kotitontulle, mutta Kotitonttua ei kuitenkaan enää näy. ”Mihin sinä Kotitonttu oikein hävisit…?”, mutisee Kisu.
Henni ja Hetti ovat huomanneet Kisun ja Hiirulaisen jo hetki sitten ja ihmettelevätkin nyt Kisun puheita.
”Mikä ihmeen Kotitonttu…? Heeeiiii! Joko joulutontut ovat lähteneet liikkeelle? Joulu on siis ihan hetkenä minä hyvänsä. Jeeee!”, huudahtavat tytöt onnellisina.
