Tuija ja Jukka Franssilan isännöimällä Jonkan tilalla Kylmäkosken Taipaleella kasvaa 31-päinen ylämaankarja, joka on tunnettu komeista sarvistaan ja pitkästä karvastaan. Alun perin Skotlannin kylmiltä ja karuilta mailta lähtöisin oleva rotu tuli kylmäkoskelaistilalle kolmisen vuotta sitten, ja ensi vuonna ensimmäiset sonnit alkavat olla teurasiässä.
Franssilat aikovat myydä lihaa suoraan tilalta. Myymälän perustamistakin on jo mietitty.
– Suoramyynti alkaa keväällä, mutta missä muodossa, se ei ole vielä täysin kirkastunut. Myymälän avaaminen tuskin on ihan ensimmäinen askel, mutta joka tapauksessa tavoitteena on perustaa jossain vaiheessa myymälä tilan yhteyteen, kertoo isäntä Jukka Franssila.
Suoramyynnistä on tarkoitus tehdä tilalla pysyvää jo senkin takia, että ylämaankarja kelpaa huonosti isoille lihataloille, koska pitkät sarvet aiheuttavat tuotannossa hankaluuksia ja lihakilot jäävät pienemmiksi kuin muissa liharoduissa. Jukka Franssila uskoo vahvasti, että kysyntää lihalle riittää.
– Ystävä- ja tuttavapiirissä on ollut kovasti ennakkokysyntää. Uskoisin, että ensimmäiset lihat saadaan myytyä puskaradion kautta, mutta jatkossa on panostettava markkinointiin ja kehitettävä toiminnasta sellaista, että joko ihmiset löytävät tilalle tai liha löytää ihmisten luo.
Luomutilaksi ensi vuonna
Tilan 31-päisestä karjasta on emolehmiä 19, lihasonneja 11 sekä yksi siitossonni, Hassan. Lisäksi vuodenvaihteessa tilalle on tulossa lisää toistakymmentä lihasonnia. Vasikoita odotetaan syntyväksi keväällä. Ensimmäinen sonni lähtee tilalta Paijan tilateurastamolle Urjalaan helmikuussa. Siitä eteenpäin teuraaksi lähtee kuukausittain yksi sonni.
– Ideana on, että lähellä tuotetaan, lähellä teurastetaan ja lähellä syödään, Jukka Franssila kuvailee.
Ympäri vuoden ulkona vapaasti laiduntava ylämaankarja on hidaskasvuista, teuraskypsyyden saavuttamiseen menee 2,5–3 vuotta. Metsälaitumilla viihtyvät eläimet syövät pelkästään karkeaa rehua, mikä tekee lihasta riistamaista. Mureaa siitä tulee, kun sitä raakakypsytetään 5–8 viikkoa.
Ensi kesänä Franssilat voivat markkinoida lihaa myös luomulihana. Tila saa virallisen luomustatuksen ensi keväänä, kun kahden vuoden siirtymävaihe päättyy. Tilan 37 peltohehtaaria ovat kaikki nurmella.
– Tällaisella pienellä tilalla on pakko olla vähän erikoista ja eksoottista, jos aikoo tästä leivän hommata. Lisäksi luomu näyttäisi soveltuvan meille oikein hyvin. Toki luomutuellakin on merkitystä.
Valkeakoskelta Kylmäkoskelle
Franssilat ovat ryhtyneet maatalousyrittäjiksi vasta vuoden 2000 lopulla. He muuttivat Valkeakoskelta Taipaleelle Tuijan kotitilalle vuonna 2007, mitä edelsi kaksi vuotta kestänyt 1900-luvun vaihteessa rakennetun ja huonoon kuntoon päässeen päärakennuksen peruskorjaus. Franssiloiden muutettua Taipaleelle myös vuokralle annetut pellot siirtyivät heille. Pitkään uinuneelle tilalle piti hankkia myös koneet.
Franssilat käyvät töissä myös tilan ulkopuolella. Ensi vuoden jälkeen päivätöistä eläkkeelle jäävä Jukka työskentelee osastopäällikkönä Ilmavoimien materiaalilaitoksella logistiikkapuolen tehtävissä ja Tuija on UPM:n taloushallinnossa. Perheen kolme lasta ovat aikuisia, jotka tarvittaessa tulevat auttamaan tilan töissä.
Isäntä sanoo opin maatalousyrittämiseen tulleen kantapään kautta. Franssilalla ei ole maatilataustaa, vaan hän on paljasjalkainen kaupunkilainen Valkeakoskelta.
– Moni sanoo, että maanviljelys on harrastus, mutta itse en pidä sitä harrastuksena, vaan velvoitteena pitää tilaa ja antaa sama mahdollisuus seuraavalle sukupolvelle. Mutta kyllä tähän täytyy olla myös pieni kipinä. Ei tätä voi vastentahtoisestikaan tehdä, koska maatalous on pistetty niin piukalle, Jukka Franssila määrittelee.
Lapsilleen vanhemmat eivät kuitenkaan halua asettaa paineita tilan jatkamisesta.
– Toivoa sopii, mutta emme aseta kellekään taakkaa emmekä etuoikeutta. Kun asia on ajankohtainen, katsotaan sitten, mikä on tilanne.
Ruokohelpi vaihtui sarviin
Tilanpidon Franssilat aloittivat 2006 viljelemällä energiakasvi ruokohelpeä Vapolle. Heinä paalattiin pyöräpaaleihin ja kuljetettiin rekoilla Forssan voimalaitokselle poltettavaksi. Ruokohelvestä Franssilat luopuivat vuonna 2010, ja sittemmin myös Vapo on lopettanut sen polton.
Uutta siirtoa miettiessään Franssilat eivät nähneet puimurittomalla ja kuivurittomalla tilalla edellytyksiä viljanviljelyyn. Sitova lypsykarja ei myöskään innostanut. Kipinän ylämaankarjaan Franssilat saivat luettuaan siitä lehdestä.
– Ylämaankarjassa viehätti se, että alkuun pääsee suhteellisen pienillä investoinneilla, vaikka eläimet ovatkin kalliita. Valinta on osoittautunut myös hyväksi. Eläimet ovat pysyneet aitauksissa ja olleet erittäin terveitä. Eläinlääkäriä ei ole tarvittu kuin kaksi kertaa, Jukka Franssila kertoo.
Kehuja kylälle
Jukka Franssilan mukaan pärjätäkseen jokaisen maatilan on mietittävä oma selviytymisstrategiansa. Hän muistuttaa, että tekemisen suhteen on oltava tarkkana, koska löysää rahaa ei ole.
– Yksi strategia on kasvattaa tilakokoa, toinen on yrittää keksiä jotain erikoista, joka vetoaisi ihmisiin. Tällä hetkellä näyttäisi kyllä siltä, että on maanviljelystä innostuneita nuoria, jotka ovat valinneet oman polkunsa.
Franssilat eivät ole päivääkään katuneet maalle muuttoa. Isäntä kehuu Taipaleen kylää, kyläläisiä ja kylän yhteisiä tapahtumia. Ainoa miinus tulee teiden huonosta kunnosta.
– Elämäntapana tämä on ollut hyvin miellyttävä, meidän juttu. Tätä ei kyllä vaihdeta pois. Naapureitakin voisi kehua, vaikka sitä ei täällä ole pruukattukaan tehdä.
Jukka Franssila on alun perin paljasjalkainen kaupunkilainen Valkeakoskelta. Tilanpidon hän sanoo oppineensa kantapään kautta.
Ylämaankarja pärjää läpi vuoden ulkona. Kuvassa isännän kanssa Berry.
Jukka Franssilan mukaan ylämaankarja on luonteeltaan rauhallista. Vierasta eläimet katselevat epäluuloisesti, mutta tutun isännän ne päästävät lähelleen. Isännän kanssa poseeraa Floora, jonka odotetaan poikivan keväällä ensimmäistä kertaa.
Viimeisimmät kommentit