Viialan teatterissa saa marraskuun 8. päivänä ensi-iltansa George Bernard Shawn vuonna 1916 kirjoittamaan Pygmalion-näytelmään perustuva Kukkaistyttö. Pygmalion-näytelmä tunnetaan parhaiten musikaaliversiosta My fair lady.
– Näytelmästä on tehty useita suomennoksia. Meidän näytelmämme on Juha Siltasen suomennos vuodelta 1997. Sen tapahtumat sijoittuvat viime vuosisadan alkuun, mutta tekstiä on päivitetty nykyaikaan, sanoo näytelmän ohjaaja Arto Mantela.
Hän kertoo nähneensä My fair Ladyn useaan kertaan ja lukeneensa Kukkaistytön eri käännöksiä ja löytäneensä aina jotain uutta.
– Tällä kertaa minulle avautui erityisesti Elisan isän tausta, jota ennen en ollut ajatellut. Tekstillisesti näytelmässä seurataan käsikirjoitusta, mutta olen painottanut ja rytmittänyt näytelmää omien ideoideni mukaisesti
Professori löytää voittajansa
Kukkaistyttö-näytelmä on kasvutarina. Siinä Eliza Doolittle, köyhä ja oppimaton kukkien myyjä, hakee apua päästäkseen pois kadulta ja eroon elämäänsä hallitsevasta roskasakista. Hänen toiveenaan on oppia puhumaan niin hienosti, että kelpaa myyjäksi kukkakauppaan.
Hän on voimakastahtoinen nainen, jolla on korkea moraali ja joka näyttää, ettei ole myytävissä.
– En sanoisi Henryä näytelmän roistoksi, mutta hän on kyllä itsekeskeinen, pinnallinen ja yksipuolinen sovinisti, luonnehtii ohjaaja toista päähenkilöään professori Henry Higginsiä.
Higgins lyö eversti Pickeringin kanssa vetoa tytön tulevaisuuden muuttamisesta. Higgins tahtoo eräänlaisena ihmiskokeena saada tytön muuttumaan köyhästä katujen kasvatista herttuattareksi, eikä hän suo pienintäkään ajatusta sille, miten Elizalle kokeen päätyttyä käy.
Näytelmän Eliza on kuitenkin vahva nainen, joka tahtoo oppia ja oppii, mutta säilyttää identiteettinsä.
Yhtäläisyyksiä tähän päivään
– Tässä näytelmässä on näkynyt myös se mielenkiintoinen seikka, että englannin kielessä on aikoinaan pystynyt määrittelemään ihmisen elintason hänen puheestaan, suomen kielessä ei tällaista ole ollut havaittavissa yhtä selvästi, toteaa Arto Mantela.
Hän on myös pohtinut näytelmän yhtäläisyyksiä tähän päivään.
– Tämän päivän Tosi-tv-ohjelmissa on paljon samaa kuin tässä kohta sata vuotta vanhassa näytelmässä. Niissä osanottajia yritetään muokata tiettyyn malliin. Olen tämän projektin aikana löytänyt samaa kaavaa muualtakin, esimerkiksi Juurakon Hulda – ja Pretty Woman -elokuvista, kertoo ohjaaja Mantela.
Juonittelun lisäksi Viialan Nahkiksen näyttämöllä on luvassa komediaa, kutkuttavia tilanteita ja pukuloistoa. Kymmenelle Kukkaistyttö-näytelmän näyttelijälle haluttiin aikakauteen sopivat ja istuvat peruukit. Persoonallisten peruukkien tekemiseen tarvitaan monta mittaa, päänympärys-, otsasta niskaan ja korvasta korvaan. Niiden teettäminen tuli lähetyskuluineen halvemmaksi Englannista hankittuina. Haastattelupäivänä peruukit olivat kuitenkin teillä tietymättömillä.
– Ne ovat toki lähteneet Englannista Brysseliin, mutta tänään emme vielä saaneet vastausta siihen, missä ne nyt ovat ja koska saapuvat, kertoi Arto Mantila luottaen, että ne ensi-iltaan mennessä ovat tulleet perille.
Eliza Doolittlena nähdään Susanna Nieminen, Henry Higginsinä Raimo Nurminen ja Eversti Pickeringinä Jari Mäkinen. Clara Eynsford Hillin roolissa on Jenni Polakovski, rouva Eynsford Hillinä Anna Toriseva ja rouva Higginsinä Ulla-Riitta Heiskanen.
Timo Höyssä esittää Freddy Eynsford Hilliä, Petja Kopperoinen Sivullista ja Anne Myllymäki rouva Pearcea. Alfred Doolittlen roolissa on Timo Vepsäläinen, Sarkastisena Anne Myllymäki, sisäkköinä Aino Toriseva ja Jenni Polakovski, kuljettajana Petja Kopperoinen, Nepomukina Petja Kopperoinen ja Harryna Janne Petäjä.
Näytelmän puvustus on Anne Myllymäen käsistä, lavastus Jouko Suutarin ja työryhmän toteuttama, ja lavastusmaalaukset on tehnyt Hanna Koppanen. Valosuunnittelusta on vastannut Arto Mantela ja äänisuunnittelusta Jouko Suutari.
Näytelmää esitetään helmikuun alkuun asti.
